Kategoria: Harjoittelu

  • Aerobinen harjoittelu ei tuhoa lihaksiasi

    Aerobinen harjoittelu ei tuhoa lihaksiasi

    Aerobinen harjoittelu eli pääasiassa hapen avulla tapahtuva matalan intensiteetin peruskestävyysharjoittelu on harjoitusmuoto, joka erityisesti voimailijoiden keskuudessa koetaan turhana tai jopa vahingollisena lihaskasvua ajatellen. Onkin totta, että juuri lihasmassan kasvuun tähtäävän harjoittelun ja  pitkäkestoisen kestävyysharjoittelun vasteet ovat osittain toistensa peilikuvia. On siis äärimmäisen vaikeaa olla samaan aikaan kovan tason pitkänmatkanjuoksija ja voimanostaja. Mutta juuri tässä me tavalliset harrastajat menemme usein vikaan.

    Nimittäin omassa lajissaan suorituskykyisimmät urheilijat ovat aina erityistapauksia, joiden fyysiset ominaisuudet poikkeavat täysin meidän tavallisten kuolevaisten ominaisuuksista. Kun jossain suorituksessa haluaa kuulua maailman kyvykkäimpien joukkoon, niin sen kehittämiseen on uhrattava suurin osa harjoitusajasta. Urheilija on siinä vaiheessa tehnyt valtavan pohjatyön monipuolista harjoittelua, minkä avulla hän pystyy saamaan lajiharjoittelustaan enemmän irti. Me muut emme ole harjoittelussamme tällä tasolla, ja siksi hyödymme monipuolisemmasta harjoittelusta, johon ehdottomasti kuuluu myös aerobinen harjoittelu.

    Kuinka paljon harjoittelua on tarpeeksi?

    Mitä huonommassa kunnossa ihminen on, niin sitä pienemmällä määrällä harjoittelua hän kuntoansa parantaa. Mitä vähemmän ihminen on harjoitellut, niin sitä laajemmin kaikki kunnon osa-alueet kehittyvät millä tahansa harjoitusmuodolla. Mitä enemmän ihminen on harjoitellut, niin sitä kohdennetumpaa tulee harjoittelun olla, jotta kehitystä tapahtuisi edelleen.

    Tässä yksinkertaistettuna eräs harjoittelun perusperiaatteista – spesifisyys. Jos haluat olla kansakunnan kovin kolmen tonnin estejuoksija, niin viisi päivää punttisalilla ja kaksi urheilukentällä on väärä suhde. Toisinpäin ollaan jo hieman lähempänä totuutta. Voimaharjoittelijan näkökulmasta kaksi peruskestävyysharjoitusta viikkoon tuovat mukanaan aina enemmän positiivista kuin negatiivista sekä kehityksen että terveyden kannalta. Tärkeää on analysoida sitä, minkä tyyppinen harjoittelu vie omaa suorituskykyä/terveyttä/työkykyä – tai mikä oma tavoite onkaan – tällä hetkellä parhaiten eteenpäin.

    Valmennuksellisesti asia ratkeaa jakamalla harjoittelu jaksoihin, joissa toisia ominaisuuksia kehitetään ja toisia ylläpidetään. Tietyllä jaksolla kestävyysominaisuuksia halutaan parantaa, jolloin kestävyysharjoittelua on esimerkiksi neljästi viikossa ohjelmassa, kun taas seuraavalla jaksolla se voi olla ylläpidossa yhdellä viikkoharjoituksella. Edistyneemmälle kuntoilijalle tällainen vaihtelu monipuolistaa harjoittelua ja pitää pään virkeänä uusia haasteita kohdatessa.

    Minkälainen on hyvä peruskestävyysharjoitus?

    Kestävyysharjoittelun tyypillisimpiä harjoitusmuotoja ovat niin sanotut perinteiset lajit, kuten juoksu, pyöräily, hiihto, uinti jne. Mutta aerobinen harjoittelu voi olla myös jotain aivan muuta, kuten esimerkiksi kuntosalilla tai kotioloissa toteutettavaa kiertoharjoittelua, jossa voi käyttää hyödykseen kehonpainoa, pienvälineitä, kuntosalilaitteita ja mitä ikinä mieleen tuleekaan. Kuntosalilla kiertoharjoitukseen voi yhdistää osioita aerobisilla laitteilla, esimerkiksi soutua, pyöräilyä, juoksua, hiihtoergoa jne. Tärkeintä on, että elimistöä kuormitetaan riittävän kauan (peruskuntoinen > 30 min), mutta riittävän matalalla intensiteetillä. Tällöin harjoittelu tuntuu siltä, että sitä pystyisi jatkamaan paljon kauemminkin.

    Matalan intensiteetin peruskestävyysharjoittelussa neljän P:n sääntö, eli Pitää Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta, toimii hyvänä arviona sopivalle kuormitustasolle. Syke on tällöin n. 60-80 % maksimisykkeestä. Voimailijoiden (kuten muidenkin kuntoilijoiden) tyypillisimmät ”virheet” kestävyysharjoittelussa ovat harjoitustehon nostaminen liian kovaksi tai pelkästään kovatehoisten, niin sanottujen HIIT-harjoitteiden suosiminen. Esimerkiksi lihaskasvua tavoitteleva henkilö harjoittaa helposti liiaksi yhtä ja samaa elimistön energiantuottomuotoa sekä voima- että HIIT-harjoitteissaan, jolloin ylikuormituksen riski kasvaa ja toisaalta muut monipuolisen harjoittelun edut jäävät saamatta.

    On myös hyvä huomata, että eri kestävyysharjoitusmuodot poikkeavat toisistaan rasittavuuden osalta. Esimerkiksi pyöräilyssä tuki- ja liikuntaelimistöön ei kohdistu sellaisia voimia ja voimavaatimuksia, joita juoksussa oman kehon liikuttaminen edellyttää. Näin ollen pyöräilyä voi huonompikuntoinenkin tehdä peruskestävyyssykkeillä, kun taas juoksu peruskestävyysharjoitteena edellyttää n. 2700 metrin Cooper-kuntoa (tämä tieto on liikuntafysiologi Jyrki Aholta vuoden 2019 Kuntotestauspäiviltä). Useimmille kävely onkin vallan sopiva harjoitusmuoto pidempiin peruskestävyysharjoituksiin. Myös uinti, murtomaahiihto sekä mainitut pyöräily (sisällä ja ulkona) ja ”tasavauhtinen” kuntopiiriharjoittelu ovat hyviä vaihtoehtoja.

    Monipuolinen harjoittelu kehittää monipuolisesti

    Liikunnallisesti tai suorituskyvyltään monipuoliseksi voi tulla vain harjoittelemalla monipuolisesti. Se ei tarkoita sekametelisoppaa, vaan harjoitusmuotojen priorisointia ja kaikkien haluttujen ominaisuuksien huomioimista omissa rooleissaan yksilöllisesti rakennetussa harjoitusohjelmoinnissa. Mikään harjoitusmuoto ei yleensä ole joko-tai, vaan kuormittaa tietyssä suhteessa kaikkia elinjärjestelmiä. Esimerkiksi tyypillinen voimaharjoittelu 6-12 toistoa useita sarjoja tehden ja kaikkia suurimpia lihasryhmiä kuormittaen vaatii myös sydän- ja verenkiertoelimistöltä kohtuullista kuntoa ja toisaalta parantaa sitä. Mutta ei optimaalisesti, eikä elimistön rasvanpolttokapasiteettia tai hiusverisuonitusta pitkäaikaisesti rakentaen, kuten tekee matalan intensiteetin peruskestävyysharjoittelu.

    Jos harjoittelun tavoitteet ovat terveyden edistämisessä eli yleisessä hyvinvoinnissa, arkijaksamisessa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä, niin UKK:n terveysliikuntasuositukset ovat hyvä lähtökohta viikko-ohjelman rakentamiseen. Ne suosittavat aikuisille 18-64-vuotiaille 2,5h reipasta tai 1h 15 min rasittavaa kestävyysliikuntaa viikossa sekä kahdesti viikossa lihaskuntoa ja liikehallintaa parantavaa liikuntaa (voimaharjoittelua). Kaikki yli 10 minuutin yksittäiset liikuntahetket lasketaan, ja näin tavoitteiden täyttyessä säännöllisesti voi ajatella saavansa liikunnasta vähintään kohtalaisen hyödyn oman terveytensä hyväksi.

    Jos taas treeni on terveysnäkökulman lisäksi tai sijasta itseisarvoisesti tavoitteellista (kilpaurheilu, tavoitteellinen kehonmuokkaus tai muu oman suorituskykynsä haastaminen), niin suosittelen käyttämään reippaasti aikaa harjoittelun ohjelmointiin tai kuten parasta on, niin tekemään yhteistyötä kyseisessä asiassa ammattitaitoa osoittavan valmentajan kanssa. Näin säästyy aikaa ja mielenterveyttä, kun tavoitetta kohti mennään laadukkaalla tekemisellä. Tämä pätee erityisen hyvin voima- ja kestävyysharjoittelun yhdistämisessä.

    -Aki-

  • Yhdistetty voima- ja kestävyysharjoittelu

    Yhdistetty voima- ja kestävyysharjoittelu

    Juoksu- ja kuntosaliharrastus on kenties kuntoilijoiden tyypillisin yhdistelmä voima- ja kestävyysharjoittelua, ja joskus on vaikea sanoa kumpi on niin sanotusti päälaji. Tiettyyn pisteeseen asti molemmissa voikin kehittyä mainiosti yhtäaikaisella harjoittelulla; näin on yleensä silloin, kun tyydytään pariin kolmeen viikkoharjoitukseen kutakin harjoitusmuotoa. Jos suorituskyvyn kehitys jommassa kummassa lajissa vaatii tätä enemmän harjoituskertoja viikossa, niin on parasta jaksottaa harjoittelua painottamaan eri ominaisuuksien kehittämistä.

    Kestävyysurheilijan voimaharjoittelu

    Kestävyysurheilija ei yleensä tarvitse erillistä kestovoimaharjoittelua, sillä lajiharjoittelu pitää huolen siitä, että tarvittavat kestovoimaominaisuudet kehittyvät. Perus- ja kestovoimaharjoittelu on myös melko korkeavolyymistä harjoittelua, mikä on omiaan viivyttämään palautumista ja vaikuttamaan negatiivisesti kestävyysharjoitteluun.

    Maksimivoimaharjoittelulla sen sijaan voidaan parantaa mm. kestävyyssuorituksessa käytettävien lihasten hermostollista käskytystä, ts. viestit aivoista lihaksiin kulkevat aiempaa tehokkaammin. Myös voimareservin kasvusta on hyötyä, sillä tällöin kestävyyssuoritteen pienin osanen – esimerkiksi yksittäinen askel – voidaan suorittaa aiempaa pienemmällä energiankulutuksella.

    Kestävyyslajeissakaan voimantuottoaikaa ei yleensä ole maksimivoimantuottoon vaadittavia aikoja, joten myös nopeusvoimaominaisuuksien harjoittelulla on paikkansa. Kun yksittäisellä kontaktilla saadaan toistuvasti tuotettua aiempaa suurempi määrä voimaa oikeaan suuntaan, niin ollaan nopeammin maalissa kuin ennen.

    Kestävyysurheilijan kannattaa aloittaa voimaharjoittelu jo varhaisessa vaiheessa uraa, eikä odottaa hapenottokyvyn limiitin saavuttamista. Näin voidaan päästä kestävyysurheilussakin totuttua nuoremalla iällä potentiaalin yläpäähän. Toisaalta kokeneenkin urheilijan kannattaa käyttää selkeä jakso voimaominaisuuksien kehittämiselle, etenkin jos voimaharjoittelua on aiemmin laiminlyöty. Hermolihasjärjestelmän toimintaa painottava harjoittelu voi viedä tuloksen vielä seuraavalle tasolle. Jo hankittujen ominaisuuksien ylläpito taas onnistuu huomattavasti pienemmällä harjoitusmäärällä.

    Yhdistetty voima- ja kestävyysharjoittelu

    Kestävyysharjoittelun määrän kasvaessa muutamasta viikkoharjoituksesta alkaa kehittävään voimaharjoitteluun syntyä kitkaa, joka haittaa nimenomaan voimaharjoittelussa kehittymistä. Näyttäisi siltä, että taustalla vaikuttaa ainakin kestävyysharjoittelun aiheuttama sentraalinen eli keskushermostollinen väsymys, joka estää nopeiden motoristen yksiköiden aktivointia voimaharjoittelussa. Näiden yksiköiden aktivointi taas on eduksi lihaskasvulle sekä maksimi- ja nopeusvoiman kehitykselle.

    Sentraalinen väsymys sinällään häviää jo muutamien tuntien sisällä harjoituksesta, mutta sitä pidentää harjoittelun aikaansaamat lihasvauriot. Iskuttava harjoittelu, kuten juoksu, aiheuttaa enemmän lihasvaurioita kuin esimerkiksi pyöräily, ja on näin ollen yhdistetyn kestävyys- ja voimaharjoittelun kannalta ”huonompi” vaihtoehto. Niinpä hapenottokykyään parantavan voimailijan kannattaa valita muu aerobinen ärsyke kuin juoksu.

    Toisaalta jos juoksu on läheinen harrastus ja haluaa siinäkin kehittyä, niin viikko-ohjelman hyvällä suunnittelulla ja jaksottelulla voi saada paljon aikaan. Tärkeintä on välttää harjoitusjaksoja, joissa aiheutuu runsaasti lihasvaurioita molemmista harjoitusmuodoista. On myös hyväksyttävä se, että on äärimmäisen harvinaista olla samanaikaisesti erityisen voimakas, iso, nopea ja huippukestävä. Mutta melko vahva ja melko kestävä voi olla hyvinkin!

    Harjoittelun jaksottelua puoltaa se, että fyysisten ominaisuuksien ylläpitoon vaaditaan vain noin kolmasosa tai jopa vähemmän kehittävän harjoittelun määrästä. Siksi molempia harjoitusmuotoja kannattaa pitää lähes jatkuvasti jollain tasolla omassa harjoitusohjelmassa.

    -Aki-

  • Muuttuvan vastuksen käyttö voimaharjoittelussa

    Muuttuvan vastuksen käyttö voimaharjoittelussa

    Vastuskuminauhojen käyttö harjoittelussa eli muuttuvan vastuksen harjoittelu ei ole tämän vuosituhannen keksintö, mutta se on noussut yleisempään tietoisuuteen sosiaalisen median kautta. Kyykkääminen, maastaveto ja penkkipunnerrus näyttävät Instagramissa vielä hohdokkaammilta, kun tankoon on liitetty värikkäät kuminauhat tai painoketjut.

    Harjoittelu vastuskuminauhojen kanssa ei ole kuitenkaan vain somejuttu, vaan sillä on paikkansa voimaharjoittelussa. Käydään siis läpi perusasiat muuttuvan vastuksen käytöstä voimaharjoittelussa.

    Vastuskuminauhojen ja painoketjujen käyttö voimaharjoittelussa

    Harjoittelu ilman tavoitetta ja suunnitelmaa on ”vain” liikuntaa. On siis tärkeää olla selvillä siitä, mitä kulloinkin omalta harjoittelultaan tavoittelee. Puhtaasti lisää lihasmassaa tavoiteltaessa ketjut ja kuminauhat voivat toimia ärsykkeenvaihteluna voimakäyrän muuttamiseksi erityisesti ylävartalon käsipaino- ja tankoliikkeissä, esimerkiksi hauiskäännöissä ja vipunostoissa, tai käytettäessä sellaisenaan esimerkiksi ojentajapunnerruksissa.

    Kuntouttavassa harjoittelussa ketjuja voidaan käyttää säätämään liikkeen haastavin osa kevyemmäksi ja mahdollistaa harjoittelu vammasta huolimatta. Samoin kuminauhoja voidaan käyttää joko lisäämään stabiliteettia tai vähentämään sitä: esimerkkinä merimiespunnerrus, jossa tankoon liitetään kahvakuulia kuminauhalla ja tehdään pystypunnerrusta. Näin liikkeen stabiliteettivaatimus olkanivelille on huomattavasti tavallista pystypunnerrusta suurempi.

    Enemmän tutkittu ja koeteltu hyöty välineistä irtoaa, kun tavoitellaan maksimivoiman ja tehon (voimantuotto lyhyessä ajassa) kehittämistä. Tällöin muuttuvaa vastusta käytetään lisäämään kuormaa helpommille nivelkulmille tai kehittämään liikkeiden haastavia vaiheita. Ketjujen käyttö kyykyssä opettaa viemään liikkeen terävästi ala-asennosta yläasentoon. Vastaavasti kuminauhat penkkipunnerruksessa tai maastavedossa mahdollistavat pidemmän kiihdytysvaiheen, ennen kuin tankoon tarvitsee tuottaa jarruttavaa voimaa.

    Miten muuttuvaa vastusta käytetään voimaharjoittelussa?

    Jotta kuminauhoista ja ketjuista saisi muuttuvan vastuksen harjoittelussa hyötyä, niin voimaharjoittelun perusliikemallien ja voimatasojen täytyy olla jo hyvällä tasolla. Niin kauan kuin kiloja saa löydä tankoon lähes viikoittain, ei harjoittelijalla ole tarvetta näille välineille. Niitä ilman pärjää koko harjoitusurankin, mutta oikein käytettynä ne voivat tuoda selkeän kehityspiikin kokeneelle harjoittelijalle.

    Molempia välineitä voi käyttää kaikissa voimanostoliikkeissä ja niiden sovellutuksissa. Lisäksi kuminauhoja voi käyttää monissa erilaisissa liikkeissä muuttamaan voimakäyrää eli sitä, missä noston vaiheessa liike on raskaimmillaan. Välineiden käyttö ei poista sitä tosiasiaa, että progressiivinen harjoittelu on edellytys kehittymiselle.

    Otetaan esimerkkinä jalkakyykky. Pirkon jalkakyykkymaksimi on 100kg. Hän päättää kokeilla muuttuvan vastuksen harjoittelua ketjuilla, koska painot eivät ole kehittyneet enää hetkeen. Sopiva aloituspaino ketjuille on n. 15% maksiminostosta eli Pirkko valitsee kaksi kahdeksan kilon ketjua. Hän laittaa tankoon aluksi 80kg + ketjut tehden sillä kolmen toiston sarjoja keskittyen maksimaaliseen nostonopeuteen. Tästä hän progressiivisesti nostaa painoja ylöspäin seuraavien viikkojen ajan. Pirkon ykkösmaksimin noustessa ylöspäin nostaa hän myös ketjujen painoja tai kokeilee jotain muuta liikevariaatiota kehityksen ylläpitämiseksi.

    Vastuskuminauhojen ja painoketjujen valinta

    Jos harjoittelet kotona, niin painoketjuiksi voit hankkia kettinkiä metritavarana rautakaupasta, ja punnita sen voimaharjoittelussa käyttöä varten. Yleiselle kuntosalille ei omia kettinkejä ole kohteliasta viedä ilman erillistä sopimusta – toki monelta salilta painoketjut löytyvät jo valmiiksi.

    Vastuskuminauhojen käytön ei tarvitse olla rakettitiedettä, mutta vastusnauhoja on hyvä olla useampia. Esimerkiksi ostamalla kaksi tällaista vastuskumisettiä saat vastukset molempiin päihin vähintään kolmella eri vahvuudella (myös kiinnityksen korkeutta ja kierroksia voi säätää). Kuminauhan tuoman vastuksen tulkintaan voit käyttää kalavaakaa tai matkalaukkuvaakaa.

  • Vahva, nopea, kestävä, notkea ja taitava – suorituskyvyn kehittäminen monipuolisesti

    Vahva, nopea, kestävä, notkea ja taitava – suorituskyvyn kehittäminen monipuolisesti

    Fyysisen suorituskyvyn kehittäminen kiehtoo monia meistä, ja se onkin ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua oman kehon potentiaaliin sopeutua sille asetettuihin vaatimuksiin. Mielenkiintoa lisää se, että emme voi ennalta tietää oman suorituskykymme rajoja, joita edes harva meistä koskaan saavuttaa.

    Fyysiseen suorituskykyyn vaikuttavat tekijät ovat lyhykäisyydessään seuraavat:

    1. Hermo-lihasjärjestelmän kyky tuottaa haluttuja liikkeitä halutuissa suoritusasennoissa ja halutuilla lihastyötavoilla
    2. Hengitys- ja verenkiertoelimistön kyky ylläpitää haluttuja liikkeitä ja/tai palautua suoritusten välillä
    3. Henkinen suorituskyky ja motivaatio suorittaa haluttu tehtävä (asenne)

    Mikä on harjoittelun tavoite?

    Tehtävästä riippuen suorituskyvyn ilmentäminen vaatii yksilöllisen kombinaation maksimivoimaa, lihaskestävyyttä, nopeutta, liikkuvuutta, ketteryyttä, koordinaatiota, tasapainoa, reaktiokykyä sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön kestävyyttä. Osassa tehtäviä taidollinen komponentti eli motorinen suorituskyky on hallitseva ja toisissa pääosassa ovat voima- tai kestävyysominaisuudet tai mikä tahansa näiden sekoitus. Erilaiset tehtävät asettavat omat vaatimuksensa myös kehon koostumukselle.

    Myös puhtaasti fyysisten ominaisuuksien harjoittelussa on vahva taitoelementti; voimaharjoittelussa perusliikemallien hallitseminen ja niiden soveltaminen liiketaitojen karttuessa. Tehtävien monimutkaistuessa ja liikenopeuden kasvaessa harjoittelun taitoelementti korostuu (esim. tempaus/työntö). Tällöin on hyvä miettiä palveleeko uuden taidon oppiminen suorituskyvyn kehittymistä päätavoitteessa ja onko se ajankäytöllisesti järkevää, jos kyseinen suoritus ei ole itse päätavoite tai osa sitä.

    Liiketaitojen monipuolistaminen mahdollistaa kuntoilijalla suuremman ärsykkeenvaihtelun ja on urheilijalla tiettyyn pisteeseen asti edellytys suorituskyvyn kehittämiselle esimerkiksi yleisvoimaharjoitteista kohti lajinomaisempia harjoitteita siirryttäessä. Lisäksi harjoittelun monipuolisuus on itsessään tärkeä tekijä urheiluvammojen vähentämisessä. Harjoitteiden valinta eri tavoitteiden saavuttamiseksi tuleekin aina tapahtua yksilöllisestä näkökulmasta.

    Monipuolista harjoittelua – mutta mitä ja milloin?

    Pystymetsästä kuntoilun aloittava henkilö ei tarvitse spesifiä ominaisuusharjoittelua parantaakseen suorituskykyään kaikilla osa-alueilla. Tällaisella henkilöllä kaikki voiman lajit kehittyvät perusvoimaharjoittelulla esimerkiksi 8-12 toistoalueella 2-3 kertaa viikossa harjoitellen. Maltillisella intensiteetti- (painot) ja volyymiprogression (painot x toistot x sarjat) yhdistelmällä aloittelija voi kehittyä useita kuukausia parantaen kokonaisvaltaisesti suorituskykyään.

    Sama lainalaisuus pätee myös kestävyysharjoittelussa. Aloittelija parantaa hapenottokykyään pelkällä peruskestävyysharjoittelulla, ennen kuin tulee tarve nostaa harjoittelun tehoja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että pelkkä peruskestävyysharjoittelu olisi kaikille mieluinen tai paras tapa harjoitella. Mutta 1-2 peruskuntolenkkiä viikossa yhdistettynä laadukkaaseen perusvoimaharjoitteluun kahdesti viikossa vie aiemmin harjoittelemattoman ihmisen suorituskyvyn katosta läpi lähtötilanteeseen suhteutettuna.

    Harjoitusuran edetessä tällaisella ”perusharjoittelulla” saatavat tulokset rupeavat jossakin kohtaa hiipumaan, ja on aika siirtyä spesifimpään ominaisuusharjoitteluun. Tämä tarkoittaa, että kuntoilijan on tehtävä päätös niistä painopistealueista, joita haluaa kulloisellakin hetkellä kehittää, ja ylläpitää muita. Perusharjoittelijalle tämä voisi kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa maksimivoimakautta ja hiljalleen mukaan tuotua nopeusvoimaharjoittelua.

    Urheilijalla ja kilpaharrastajalla tie on näennäisesti suoraviivainen, kun tunnetaan lajin vaatimukset ja urheilijan yleisvoimaominaisuudet ja lajisuorituskyky. Aina joudutaan kuitenkin tekemään valintoja sen suhteen, minkä ominaisuuksien kehittämiseen käytetään arvokkaita aika- ja palautumisresursseja milläkin jaksolla. Toisinaan esimerkiksi lajinomaisille voimaharjoitteille annetaan liian suuri painoarvo liian aikaisessa vaiheessa harjoitusuraa, tai unohdetaan yleisvoimaharjoitteiden merkitys hermo-lihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuuksien kehittämisessä.

    Harjoittelun jaksottaminen

    Harjoittelun jaksottaminen eli periodisaatio on harjoitusmuuttujien suunnittelua etukäteen niin, että halutussa aikayksikössä saavutettaisiin halutut harjoitustavoitteet parhaiten. Toisin sanoen periodisaatio luo raamit harjoittelulle. Tyypillisimpiä periodisaatiomalleja ovat:

    1. Lineaarinen periodisaatio: ennalta määrätyssä aikayksikössä edetessä harjoittelun volyymi pienenee ja intensiteetti kasvaa.
    1. Epälineaarinen periodisaatio: harjoituksen intensiteetti ja volyymi vaihtelevat harjoituksesta tai harjoitusviikosta toiseen ennalta määrätyllä tavalla.
    1. Blokkiperiodisaatio: harjoitettavat ominaisuudet jaetaan määrämittaisiin jaksoihin, jotka seuraavat ennalta määrätysti toisiaan.

    Periodisaatiomalleihin ei tarvitse mieltään tiukasti kiinnittää, sillä yleensä harjoittelun jaksottamisessa käytetään osin näitä kaikkia malleja. Sen sijaan on hyvä miettiä harjoitettavia ominaisuuksia ja sitä, mitkä ominaisuudet tukevat toistensa harjoittelua samassa harjoitussyklissä, esimerkiksi maksimivoima ja nopeus. Vastaavasti ominaisuudet voivat myös haitata toistensa kehittymistä, josta käytetään termiä interferenssi-ilmiö, esimerkiksi nopeusvoima ja peruskestävyys.

    Urheilussa yksilön lisäksi laji määrittää periodisaatiota, ja painotettavia asioita ovat voiman eri lajien ja kestävyysominaisuuksien lisäksi lajiharjoittelu, kilpailut ja kokonaiskuormituksen hallinta. Tärkeimpiä ominaisuuksia ylläpidetään kaikilla harjoituskausilla, mutta ylläpitoon riittää yleensä kolmasosa kehittävään harjoitteluun vaadittavasta määrästä.

    Kuntoilijalla periodisaatiota määrittävät omien tavoitteiden lisäksi erityisesti aikaresurssit: pitkälle edistyneen harjoittelijan pienikin kehitysaskel vaatii suurempaa ponnistelua ja ajankäyttöä kuin vähemmän harjoitelleen kehittyminen. Koska saavutettavat hyödyt ajan mittaan pienenevät, niin voi olla motivaation kannalta paras kierrättää useita erilaisia tavoitteita tai asettaa itselleen kilpailullisia tavoitteita.

    Yhteenveto

    Aloittelija kehittää suorituskykyään monipuolisesti niin sanotusti perusharjoittelulla. Tässä harjoitusvaiheessa ei kannata miettiä erikoisharjoitteita vaikkapa ponnistusvoiman kehittämiseksi, ennen kuin yleisvoimaominaisuudet ovat sillä tasolla, että hermo-lihasjärjestelmästä saadaan enemmän irti. Tähtäin on hyvä olla voimaharjoittelun osalta perusliikemallien vahvistamisessa perusvoimaharjoittelulla ja kestävyysharjoittelun osalta peruskestävyysharjoittelussa.

    Tavoitteellisen ja pidempään harjoitelleen harrastajan on jo hyvä miettiä niitä ominaisuuksia, joita tulisi kehittää omiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Jos tavoitteita on useita ja ne poikkeavat kovasti toisistaan, on aika syventyä harjoittelun periodisointiin. Maratonin juokseminen ja voimanostokilpailuissa menestyminen voivat olla hyvinkin mahdollisia suorituksia oman harjoitusuran aikana, mutta harvalla yksilöllä yhden harjoitusjakson aikana.

    Urheilussa periodisaatiota määrittävät yksilön ominaisuudet ja lajin vaatimukset. Jos suorituskykyä on jo pitkään hiottu lajin vaatimusten mukaiseksi, niin kehitykseen tarvitaan runsaasti spesifiä harjoittelua. Voimaharjoittelun osalta yleisvoimaharjoittelua ei kuitenkaan unohdeta milloinkaan, vaikka siinä saavutettaisiin saturaatiopiste lajihyötyjen kannalta. Lajin kannalta tärkeimpiä ominaisuuksia vähintäänkin ylläpidetään kaikilla harjoitusjaksoilla.

    Erinomaisia kirjoituksia suorituskyvyn kehittämisestä löydät Suorituskykyvalmentajan Tietopankista.

    -Aki-

  • Aloittamassa säännöllistä treeniä? Varmista kehitys ja lue 5 pointtia harjoittelusta

    Aloittamassa säännöllistä treeniä? Varmista kehitys ja lue 5 pointtia harjoittelusta

    Syksy on kulta-aikaa säännöllisen harjoittelun aloittamiseen, kun illat pimenevät ja energiaa haetaan liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista. Jos kesällä on tullut taukoa harjoitteluun, tai olet aloittamassa liikuntaa täysin puhtaalta pöydältä, niin huomioi muutama tärkeä asia, jotta harjoittelu ei pääty ennen aikojaan.

    VIISI POINTTIA HARJOITTELUSTA

    1. Äkillinen kuormitustason nosto liian korkeaksi lisää riskiä loukkaantua, saada rasitusvamma ja sairastua ylähengitystieinfektioon eli toisin sanoen joudut laittamaan harjoittelun telakalle joksikin aikaa. Siksi on parasta aloittaa maltilla, ja lisätä viikko-ohjelmaan aluksi kaksi voimaharjoitusta ja kaksi matalatehoista aerobista harjoitusta, esim. kävelylenkkiä. Harjoittelun koettua intensiteettiä kohotetaan pikku hiljaa, kun elimistö sopeutuu rasitukseen (ts. kunto kasvaa).
    2. Harjoittelun tärkein perusperiaate on nousujohteisuus. Aloittelija kehittyy millä tahansa järkevällä progressiomallilla, kunhan lähdetään liikkeelle riittävän kevyesti. Voimaharjoittelussa tämä tarkoittaa sitä, että painoja voidaan lisätä tankoon tai laitteeseen käytännössä joka viikko muutaman ensimmäisen kuukauden ajan. Huolehdi kuitenkin aina harjoittelun turvallisuudesta.
    3. Kokonaiskuormituksen ja kehon tuntemusten seuraaminen on avain menestykseen. Sovita harjoittelu aina omaan elämäntilanteeseesi: jos työssä tai yksityiselämässä on todella kuormittava vaihe meneillään, niin ehkä neljä kovaa treeniä viikossa on sillä hetkellä liikaa. Sen sijaan keho voisi kaivata huoltavaa ja palauttavaa harjoittelua, luonnossa liikkumista ja hyvää ravintoa. Kovien treenien aika tulee vielä.
    4. Kohtuullisuus ja säännöllisyys voittavat pitkällä aikavälillä. Sata säännöllisesti tehtyä harjoitusta vuodessa kehittävät enemmän kuin kahden kuukauden himotreenaaminen yhdistettynä kuuden viikon totaalitaukoon. Myös harjoitusohjelma on hyvä laatia niin, että se on suunniteltu oikeasti toteutuvien eikä toivottujen treenimäärien mukaan.
    5. Monipuolinen harjoittelu edistää terveyttä ja suorituskyvyn kehittymistä parhaiten. Hyvä aerobinen peruskunto yhdessä keskitasoa paremman lihaskunnon kanssa tarjoavat puitteet laadukkaille elinvuosille.

    Ulkoharjoittelu ja liikunnan aloittaminen
    Voimaharjoittelun voi yhdistää lenkkeilyyn liikuntaa aloitettaessa.

    NÄIN PÄÄSET LIIKKUMISESSA ALKUUN

    Suunnittele minkälaista liikuntaa aiot muutokseesi sisällyttää. Jos ja kun siihen kuuluu voimaharjoittelua, eikä kuntosalimaailma tunnu tutulta, niin vähintäänkin harkitse valmentajan palkkaamista. Se maksaa itsensä moninverroin takaisin kehityksenä ja onnistumisen elämyksinä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, niin lähde liikkeelle laiteharjoittelulla ja anna kehon rauhassa tottua harjoitteluun sekä fyysisesti että psyykkisesti.

    Voima- ja lihaskuntoharjoittelua ei ole välttämätöntä aloittaa kuntosalilla, vaan voit tehdä sen myös kotona tai ulkotreenipaikoilla. Aluksi vastukseksi riittää oman kehon paino, mutta muutamalla pienvälinehankinnalla harjoittelusta tulee monipuolisempaa, sitouttavampaa ja nautinnollisempaa. Muutama erivahvuinen kuminauha, kahvakuula tai käsipainot helpottavat merkittävästi kotiharjoittelun toteuttamista.

    Merkitse kalenteriin ne päivät ja kellonajat viikosta, jolloin aiot harjoitella. Priorisoi nämä menot, äläkä anna muiden ihmisten talloa suunnitelmasi päälle. Jos jonakin valitsemanasi päivänä tuntuu siltä, että kroppa ei jaksa harjoittelua, niin vaihda suunniteltu harjoitus liikkuvuusharjoitteluun tai kevyeen ulkoiluun. Käytä aika joka tapauksessa oman hyvinvointisi edistämiseen! Hyvin kevyt harjoittelu edistää esimerkiksi työkuormituksesta toipumista. On hyvä varmistaa, että omaan viikko-ohjelmaan kuuluu sekä kevyttä että kuormittavampaa liikuntaa.

    Jos harjoittelussa tulee takapakkia, esimerkiksi sairastut, niin älä välitä. Liikunta elämäntapana ei ole on/off -tila, vaan siinä on nousunsa ja laskunsa. Tehdyt harjoitukset eivät ole menneet hukkaan vaikka sairastuisit, vaan päinvastoin tehdyt harjoitukset ovat osaltaan varmistaneet, että selviät sairastumisesta ehjin nahoin. Jokainen harjoitus on myös muokannut aivojesi hermoverkostoa parantaen liiketaitojasi, mistä on hyötyä kun taas pääset palaamaan liikunnan pariin. Liikunnan aloittaminen kannattaa aina ja uudestaan – joka kerta.

    Tsemppiä treeneihin!

    -Aki-

  • Tehokas kesätreeni mökille, kotiin tai salille

    Tehokas kesätreeni mökille, kotiin tai salille

    Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Gorilla Sportsin blogissa vieraskirjoituksena 6.6.2018.

    Aurinko, mökkiranta ja sauna. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa!

    Mutta pitkään mökillä ollessa alkaa kaivata muutakin fyysistä tekemistä kuin saunapuiden kantamista. Vaikka kehonpainolla saa hyvinkin haastavan jumpan aikaiseksi, niin muutama oikein valittu väline ja kesätreeni on vielä monipuolisempi ja koko kehoa kuormittava harjoitus, jonka jälkeen pulahdus kesäiseen järviveteen takaa mahtavan endorfiiniryöpyn.

    Seuraavassa esittelen kolme patteriharjoitusta, joissa käytetään välineinä kuminauhaa, kahvakuulaa ja kuntopalloa. Haastavammissa liikkeissä kerron useamman suoritusvaihtoehdon, joista voit valita tämänhetkiselle taitotasollesi sopivimman. Liikkeiden kuvat ja videot löydät hakukoneesta käyttämilläni termeillä suomeksi tai englanniksi.

    KOLMEN VÄLINEEN KESÄTREENI

    Patteriharjoituksen luonteeseen kuuluu, että yhden patterin liikkeet tehdään putkeen, pattereiden välissä pidetään lyhyt tauko (1-2 min) ja kaikkien pattereiden jälkeen hieman pidempi tauko (3-5 min), jos pattereita tehdään useampi kierros. Harjoitukseen tarvitset avointa tilaa ja seinän tai puun, johon heittää kuntopalloa.

    Mikäli liikkeet ovat sinulle uusia, niin aloita harjoittelu kevyellä painolla puhtaaseen liikesuoritukseen keskittyen, ja lisää vasta myöhemmin nopeutta ja vastusta.

    Lämmittely-/jäähdyttelypatteri (2-3 kierrosta aluksi / 1-2 kierrosta lopuksi)
    Kyykky kehonpainolla x 10
    Maastaveto kuminauhalla x 10
    Punnerrus eteen kuminauhalla x 10
    Kuminauhan veto erilleen (band pull apart) x 10

    Patteriharjoitus 1
    Etuheilautus / maastaveto kahvakuulalla x 10-15
    Kuntopallon heitto eteenpäin kahdella kädellä x 10
    Etunojapunnerrus (polvet maassa / tavallinen / jalat korokkeella) x 10-15
    Kulmasoutu kahvakuulalla x 10-15 (tee molemmat puolet)
    Istumaannousu + pystypunnerrus kahvakuulalla x 10-15

    Patteriharjoitus 2
    Maljakyykky / kyykky penkille kahvakuulalla x 10-15
    Kuntopallon heitto sivulle kylki seinää kohden x 10 (tee molemmat puolet)
    Pystypunnerrus kahvakuulalla (kaksin käsin pohjasta) x 10-15
    Hauiskääntö kahvakuulalla (kaksin käsin kahvasta x 10-15
    Istuen vartalon kierto kahvakuulalla (Russian twist) x 10-20

    Kun patteriharjoittelu tulee sinulle tutuksi, niin voit itse keksiä sopivia harjoitusyhdistelmiä niillä välineillä, joita sinulla on käytettävissäsi. Kesä tekee ihmisestä luovan ja mökillä voi keksiä patteriharjoituksen vaikkapa ämpäreitä, kottikärryjä, paksuja oksia, mäkiä ja järveä hyödyntäen. Jos keksit hyvän harjoituksen, niin jaa ihmeessä se meille muille kommenteissa!
    Olit sitten lomalla tai töissä, niin nautinnollista kesää ja kesätreenejä!

    Terveisin Aki

  • Nopeasti kesäkuntoon

    Nopeasti kesäkuntoon

    Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Gorilla Sportsin blogissa vieraskirjoituksena 9.5.2018.

    Kesäkunto mielessä?

    Kesä on jo saapunut ja monella kesäkuntoprojekti on viimeistelyä vaille veistos. Jos näin ei
    kuitenkaan ole sinun kohdallasi, mutta haluaisit vielä vaikuttaa olotilaasi ja olemukseesi kesällä,
    niin on aika priorisoida asioita. Ensiksi on todettava, että terveys edellä kulkiessa rasvaa ei
    kannata yrittää polttaa nopeasti suuria määriä. Sen sijaan sortsikauden kunniaksi voimme yrittää maksimoida ylävartalon kehityksen, jotta rannalla pelti paljaana kulkiessa olo on vahva ja
    itsevarma. Kesäkunto on myös mielentila!

    Seuraavassa esittelen sinulle kuuden viikon voimaharjoitusohjelman, jonka tavoitteena on
    kohdentaa elimistön rajalliset palautumisresurssit ylävartalon kehitykseen, ja ylläpitää tilanne
    ennallaan jalkojen osalta. Ohjelma sopii jo ennestään voimaharjoittelukokemusta omaavalle
    henkilölle, joka on tottunut harjoittamaan lihasryhmän läpi 1-2 kertaa viikossa. Kuuden viikon
    intensiivisen harjoittelun jälkeen kannattaa levätä hetken, ja sitten muuttaa harjoittelu
    tasapainoisemmaksi tai siirtää prioriteetti vuorostaan alavartalon kehittämiseen.

    Ylävartalon priorisoiva kesäkunto-ohjelma

    Viikot 1-2 (jätä varaa 2-3 toistoa / sarja)

    Maanantai
    Rinta (vaakasuunnan punnerrusliike 3 x 6-8 + apuliike 3 x 10-12)
    Selkä (veto ylhäältä 3 x 6-8 + veto edestä 3 x 10-12)
    Kädet (1 ojentajaliike 3 x 10-12 + 1 hauisliike 3 x 10-12)

    Tiistai
    Jalat / vatsat (etuketjun pääliike 3 x 5-6 + 2-3 apuliikettä 2 x 10-12 + suorat vatsat 3 x 10-15)

    Torstai
    Olkapäät (pystysuunnan punnerrusliike 3 x 6-8 + apuliike 3 x 10-12)
    Selkä (veto edestä 3 x 6-8 + veto ylhäältä 3 x 10-12)
    Kädet (2 ojentajaliikettä 3 x 10-12 + 2 hauisliikettä 3 x 10-12)

    Perjantai
    Jalat / vatsat (takaketjun pääliike 3 x 5-6 + 2-3 apuliikettä 2 x 10-12 + vinot vatsat 2 x 10-15)

    Viikot 2-4 (jätä varaa 1-2 toistoa / sarja)

    Maanantai
    Rinta (vaakasuunnan punnerrusliike 3 x 6-8 + 2 apuliikettä 3 x 10-12)
    Selkä (veto ylhäältä 3 x 6-8 + veto edestä 3 x 10-12)
    Kädet (2 ojentajaliikettä 3 x 10-12 + 2 hauisliikettä 3 x 10-12)

    Tiistai
    Jalat / vatsat (etuketjun pääliike 3 x 5-6 + 2-3 apuliikettä 2 x 10-12 + suorat vatsat 3 x 10-15)

    Torstai
    Olkapäät (pystysuunnan punnerrusliike 3 x 6-8 + 2 apuliikettä 3 x 10-12)
    Selkä (veto edestä 4 x 6-8 + veto ylhäältä 4 x 10-12)
    Kädet (3 ojentajaliikettä 3 x 10-12 + 3 hauisliikettä 3 x 10-12)

    Perjantai
    Jalat / vatsat (takaketjun pääliike 3 x 5-6 + 2-3 apuliikettä 2 x 10-12 + vinot vatsat 2 x 10-15)

    Viikot 5-6 (jätä varaa 1 toisto / sarja)

    Maanantai
    Rinta (vaakasuunnan punnerrusliike 4 x 6-8 + 2 apuliikettä 3 x 10-12)
    Selkä (veto ylhäältä 4 x 6-8 + veto edestä 4 x 10-12)
    Kädet (3 ojentajaliikettä 3 x 10-12 + 3 hauisliikettä 3 x 10-12)

    Tiistai
    Jalat / vatsat (etuketjun pääliike 3 x 5-6 + 2-3 apuliikettä 2 x 10-12 + suorat vatsat 3 x 10-15)

    Torstai
    Olkapäät (pystysuunnan punnerrusliike 4 x 6-8 + 2 apuliikettä 3 x 10-12)
    Selkä (veto edestä 4 x 6-8 + veto ylhäältä 4 x 10-12)
    Kädet (3 ojentajaliikettä 3 x 10-12 + 3 hauisliikettä 3 x 10-12)

    Perjantai
    Jalat / vatsat (takaketjun pääliike 3 x 5-6 + 2-3 apuliikettä 2 x 10-12 + vinot vatsat 2 x 10-15)

    Ohjeet harjoitteluun

    Ohjelmassa valitset itse pääliikkeet ja apuliikkeet. Pidä nämä liikkeet samoina koko kuuden viikon syklin ajan. Tämän ohjelman avulla kehittyminen perustuu niin sanottuun volyymiprogressioon eli harjoituskuorma nousee tasaisesti koko ohjelman keston ajan. Myös painot nousevat hieman kahden viikon välein kevyestä aloituksesta johtuen.

    Aloita harjoittelu ensimmäisellä viikolla riittävän kevyesti, jotta pystyt nostamaan harjoittelun
    määrää aina viimeiselle viikolle asti. Kuudennen viikon jälkeen on erittäin tärkeää pitää 1-2
    kevyempää viikkoa ennen seuraavaan harjoitussykliin siirtymistä. Mikäli varastoon jäävien
    toistojen käyttäminen harjoituskuorman määrittämisessä ei ole sinulle ennestään tuttu asia, niin tässä ohjelmassa opit sen käytön. Eli jokaisessa sarjassa arvioit, että ohjeen mukainen määrä toistoja jää tekemättä. Vasta viimeisillä viikoilla voit ottaa mukaan niin sanottuja all-in sarjoja –
    erityisesti apuliikkeissä. Lisäksi aikataulu olisi hyvä rakentaa niin, että saat viikossa kaksi
    peräkkäistä lepopäivää elimistön palautumiseksi.

    Laita ohjelma testiin ja kerro tuloksista. Jos olet kokenut harjoittelija, niin voit tietenkin säätää
    ohjelman volyymin vastaamaan tämän hetkistä harjoitteluasi. Mutta mikäli muokkaat muutoin
    ohjelmaa, niin muista, että kyseessä ei ole enää sama ohjelma.

  • Tärkeimmät varusteet voimaharjoittelussa

    Tärkeimmät varusteet voimaharjoittelussa

    Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Gorilla Sportsin blogissa vieraskirjoituksena 4.12.2017.

    Tärkeimmät varusteet voimaharjoittelussa Voimaharjoittelussa pääosassa on oman kehon hallinta. Tärkeysjärjestyksessä seuraavana tulee käytettävät välineet, ja viimeisenä erilaiset varusteet, kuten vaatteet, nostokengät, tuet ja vetoremmit, hanskat jne. Parhaatkaan varusteet eivät paranna huonoa suoritustekniikkaa, mutta ne voivat tehdä harjoittelusta miellyttävämpää, ja mikä tärkeämpää, usein myös turvallisempaa. Varusteiden käyttö on pitkälti mieltymys- ja mielipidekysymys. Seuraavassa esitän oman näkemykseni järkevästä varusteiden käytöstä voimaharjoittelussa.

    NOSTOKENGÄT

    Jos pitäisi valita varustelistalta yksi tuote ylitse muiden, niin valintani olisi hyvät nostokengät. Painonnostokenkien kantakorotus helpottaa asennon hallintaa tempauksessa ja työnnössä ja apuliikkeistä erityisesti etukyykyssä. Myös takakyykyssä kantakorotettu kenkä voi olla hyvä vaihtoehto, jos liikkuvuus rajoittaa liikerataa ala-asennossa. Lisäksi on kuitenkin tärkeää parantaa liikehallintaa ja liikkuvuutta. Maastavedossa kantakorotetuista kengistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä ne voivat asettaa kehon epäedulliseen asentoon takaketjun lihasten voimantuoton kannalta ja yksinkertaisesti lisäävät nostettavaa matkaa. Parempi valinta on tällöin matala- ja tasapohjainen, pehmustamaton kenkä. Usein salilla näkee käytettävän tennareita voimanostotyylisessä harjoittelussa. Näiden kenkien ongelmana on olematon kiertojäykkyys ja kengän nopea kuluminen kovien nostojen seurauksena. Markkinoilla on myös erityisesti voimanostoon suunniteltuja kenkiä, joissa on parannettu pito ja vahvistukset jalan ulkosivuilla, joihin kohdistuu runsaasti painetta nostojen aikana. Mikäli kaksien kenkien käyttäminen harjoittelussa tuntuu hölmöläisen hommalta, niin voi kokeilla crossfit-harjoittelusta tuttuja yhdistelmäkenkiä, joissa on hieman korotettu kantaosa sekä tennaria kiertojäykempi ja pitävämpi pohja, mutta kengän varvasosa taipuu esimerkiksi lyhyitä spurtteja ajatellen. Tarjolla on toki monenlaisia muitakin hyviä harjoituskenkiä. Jos jotain kenkää kannattaa ehdottomasti välttää voimaharjoittelussa, niin se on paksupohjainen lenkkitossu tai sisäpelikenkä.

    NOSTOVYÖ

    Painonostovyön käyttö on toistuva puheenaihe voimaharjoittelufoorumeilla, ja kirvoittaa aina sankan joukon mielipiteitä. Tässä tiivistetysti omani: mikäli voimaharjoittelu on sinulle harrastus tai oheisharjoittelua jollekin muulle lajille, niin vyön käyttö kannattaa rajata maksiminostoihin lisäämään turvallisuutta ja suorituskykyä, mikäli tällaisille nostoille ylipäänsä on harjoittelussasitarvetta. Mikäli kokee vyön käytön tarpeelliseksi esimerkiksi vipunostoissa tai hauiskäännössä, niin on paras piipahtaa fysioterapeutin — tai psykologin — vastaanotolla. Toisin kuin joskus kerrotaan, niin vyön käyttö ei estä keskivartalon lihasten toimintaa nostojen aikana, vaan vyö antaa ylimääräisen tukikerroksen keskivartalon lihasten avuksi. Vyön käytön edellytyksenä on aina se, että harjoittelija osaa luoda vatsaonteloonsa tukea antavan paineen (ns. Valsalva-ilmiö) sekä pystyy jännittämään keskivartalon lihaksistonsa lannerangan (alaselän) ollessa lähes neutraalissa asennossa. Harjoittelun alkutaipaleella on parempi keskittyä liiketekniikoiden ja kehonhallinnan parantamiseen sekä tukevan ”nostovyön” rakentamiseen omista keskivartalon lihaksista. Parhaiten tämä onnistuu tekemällä runsaasti toistoja voimaharjoittelun perusliikkeissä (kyykyt, vedot, punnerrukset) tekniikkaan keskittyen, sekä monipuolisia vatsalihasharjoitteita niin lattiatasolla kuin pystyasennossakin.

    VETOREMMIT JA NIVELTUET

    Rannetuet ovat yleisimmin voimaharjoittelussa käytetty niveltuen muoto, ja ne sopivatkin hyvin punnerrusliikkeisiin, joissa ranteisiin kohdistuu huomattavaa painetta. Tukien käytön lisäksi tulee aina huomioida nivelen asento vammojen välttämiseksi ja myös voimantuoton kannalta. Polvissa voi halutessaan käyttää niin sanottuja lämmittimiä eli kevyitä tukia, mutta varsinaisten polvisiteiden käyttö kannattaa rajata vain mahdollisiin kilpailusuorituksiin ja näiden äärisuoritusten harjoitteluun. Kuntoilijalle ulkoisia tukia parempi idea on rakentaa luottamus omaan kehoon ja sen kestävyyteen harjoittelussa. Vetoremmit toimivat otteen takaajana pitkissä tai raskaissa vetoliikesarjoissa. Tässä asiassa niukkuus on hyve, ja remmien käyttöä kannattaa säästellä: mikäli ote ei kestä suurta painoa maastavedossa, niin usein vartalokaan ei ole siihen vielä valmis. Otevoiman kasvattaminen on hyödyllistä paitsi harjoittelun, niin myös arkielämän kannalta. Kun harjoitusvuosia on takana runsaammin, niin remmejä voi käyttää esimerkiksi suorin jaloin maastavedoissa tai soutuliikkeissä, kun tehdään pidempiä sarjoja ja kädet ovat väsyneet edellisestä harjoituksesta.

    VAATTEET

    Harjoitusvaatetus on jokaisen oma valinta, mutta se voi vaikuttaa mukavuuteen ja jopa harjoittelun turvallisuuteen merkittävästi. Ylisuurissa salihousuissa ja löysässä collegepaidassa voi juuttua kiinni milloin mihinkin tankoon tai laitteeseen, joskus jopa kesken nostosuorituksen. Toisilla taas sortsit ovat maastavetopäivänä mahdottomuus, koska tanko hiertää paljaat sääret verille. Rekkamiehen hymy kesken kyykkysarjan ei lämmitä omaa eikä kaverin mieltä. Sen sijaan sopiva vaatetus vaikuttaa positiivisesti myös lämmittelyyn ja lämpimänä pysymiseen, ja jotkut kokevat vähemmän niveloireita oikealla vaatetuksella. Kuumissa oloissa harjoitellessa taas elimistön lämmönpoisto on etusijalla.Viime vuosina erilaiset kompressiovaatteet ovat raivanneet tiensä myös kuntosaliharjoitteluun. Yleisesti tekniset vaatteet lienevätkin sopivin valinta toistuvaan käyttöön ja pesuun. Jotkut myös tuntevat saavansa ryhtiä harjoitteluun lihaksia myötäilevistä vaatteista. Tosiasiassa kompressiovaatteista voisi harjoitusvaikutuksen tehostajana olla vielä enemmän hyötyä palautumisvaiheessa, jolloin ne — ainakin teoriassa — voivat edistää lihaksen aineenvaihduntaa nopeuttaen palautumista harjoittelusta. Kipeille ja harjoittelusta väsyneille lihaksille kompressiovaatteen tuoma tuki tuntuukin varsin mukavalta.

    VARUSTEURHEILUA?

    Voimaharjoittelussa pärjää huomattavasti pienemmällä varustemäärällä kuin monessa muussa lajissa, jos harjoitteluvälineitä ei huomioida. Sen takia onkin hyvä panostaa niihin varusteisiin, jotka tekevät omasta harjoittelusta mukavampaa, turvallisempaa ja kehittävämpää. Näin myös sitoutuminen harjoitteluun paranee, ja vuoden päästä tilanne voi olla aivan erilainen kuin tänään. Itse innostuin aikoinaan painonnostosta kunnolla vasta sen jälkeen, kun ostin ensimmäiset painonnostokengät. Harjoittelu meni kertaheitolla aivan uusiin sfääreihin, ja painonnosto on siitä lähtien pysynyt mukana viikko-ohjelmassa. Kokeile sinäkin, ja laita omat kommentit varusteiden käytöstäsi alle.

  • Lisää voimaa tällä ohjelmalla!

    Lisää voimaa tällä ohjelmalla!

    Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Gorilla Sportsin blogissa vieraskirjoituksena 1.11.2017.

    Tavoitteellinen harjoittelu on tasapainoilua kehitettävien ja ylläpidettävien ominaisuuksien välillä. Toisinaan havahdumme siihen, että olemme harjoitelleet monta kuukautta samoilla painoilla samoja liikkeitä ilman kummempia tuloksia. Tilanne saattaa turhauttaa, ja pahimmassa tapauksessa harjoittelu jää kokonaan tauolle.

    Tilanteesta on kuitenkin löydettävissä myös positiivinen puoli, nimittäin harjoittelun perusperiaatteisiin kuuluva ärsykkeenvaihtelu mahdollistaa todellisen kehityspyräyksen tasaisen harjoitusjakson jälkeen. Jos olet edeltävät kuukaudet tehnyt viikosta toiseen lihaskasvuun tähtäävää harjoittelua runsailla sarjamäärillä, niin kehosi saattaisi olla juuri nyt erittäin vastaanottavainen voimatasojen nostoon tähtäävälle harjoitusjaksolle.

    Uusi voimaharjoitusjakso kannattaa aloittaa kevyemmän viikon jälkeen, jolloin elimistö on palautunut ja valmis sopeutumaan uudenlaiseen harjoitteluun. On erittäin tärkeää aloittaa uusi ohjelma tarpeeksi maltillisilla painoilla, jotta kehitys voi jatkua kauemmin kuin puolitoista viikkoa. Seuraavassa esitän sinulle ohjelman, jolla voit nostaa perusliikkeiden voimatasojasi kilokaupalla 12-viikon harjoitussyklin aikana, kunhan maltat lähteä riittävän kevyesti liikkeelle. Harjoitusohjelma edellyttää voimaharjoittelun perustekniikoiden osaamista ja jonkin verran harjoitustaustaa. Aloitteleva voimaharjoittelija hyötyy eniten perusvoima-alueen kehittämisestä toistoilla 8-12.

    HARJOITUS 1

    1. Maastaveto: 3-5 x 5 x 70-75 % / 3-4 min.
    2. Penkkipunnerrus: 3-5 x 5 x 70-75 % / 3-4 min
    3. Kulmasoutu käsipainolla: 3 x 8 / 1,5 min
    4. Ylätalja leveä myötäote: 3 x 8 / 1,5 min

    HARJOITUS 2

    1. Etukyykky: 3-5 x 5 x 70-75 % / 3-4 min
    2. Pystypunnerrus: 3-5 x 5 x 70-75 % / 3-4 min
    3. Leuanveto vastaote: 3 x 6 / 2 min
    4. Alatalja leveä ote: 3 x 8 / 1,5 min

     

    Numerot tarkoittavat seuraavaa: kolmesta viiteen sarjaa kertaa viisi toistoa painolla, joka on 70 – 75 prosenttia arvioidusta tai tämän hetkisestä maksiminostostasi. Viimeinen numero on sarjatauon pituus. Suosittelen arvioimaan maksiminostolukeman hieman alakanttiin, jotta kehitys jatkuu
    vielä ensimmäisten viikkojen jälkeenkin. Lisää joka viikko sarjapainoihin 1-3 % edellisen viikon lukemista.

    Lukemat eivät ole täsmällisiä siitä syystä, että päivätkään eivät ole toistensa veljiä. Jonain päivänä olet nukkunut tai syönyt erittäin huonosti, eikä treeni suju lainkaan. Pystyt luultavasti silti tekemään minimiharjoituksen 3x5x70%. Toisena päivänä kuljet kuin höyryjuna liikkeestä toiseen, ja nostat ohjelman maksimilukemat 5x5x75%. Myös kaikki kombinaatiot näiden väliltä käyvät hyvin. Tärkeintä on, että opit kuuntelemaan omaa kehoasi, ja suhteutat harjoittelun palautumiskykyysi. Kaksi huonoa harjoitusta putkeen on hyvä syy pitää muutama ylimääräinen lepopäivä, jotta keho voi palautua tulevia harjoituksia varten.

    Ohjelmassa on siis kaksi erilaista harjoitusta, joita voit tehdä viikossa yhteensä 2-4 kertaa riippuen harjoitustaustastasi. Pääliikkeet voivat olla muitakin kuin maastaveto ja etukyykky tai penkki- ja pystypunnerrus, mutta nämä neljä täydentävät toisiaan erinomaisesti. Älä anna vähäisen liikemäärän hämätä itseäsi, sillä ohjelman tarkoitus on nostaa voimatasosi uuteen ulottuvuuteen, eikä se tapahdu yhden harjoituksen aikana. Jos harjoittelet neljästi viikossa, niin voit tehdä samasta harjoituksesta sekä kovemman että kevyemmän version. Pidä lisäksi joka neljäs viikko kevyempänä, jolloin teet kaikissa harjoituksissa vain minimimäärät kaikista liikkeistä.

    Voit tehdä tätä ohjelmaa niin kauan kuin pystyt lisäämään kiloja tankoon viikoittain. Keskimäärin tämä aika on noin 8-12 viikkoa, minkä jälkeen voit hyödyntää uudet voimatasosi kevättalven lihaksenkasvatustreeneissä. Kommentoi alle, miten kehitys etenee. Tsemppiä matkaan!

  • Harjoittele oikein ja saavuta tuloksia

    Harjoittele oikein ja saavuta tuloksia

    Keskustelen salilla viikoittain liikuntaa ja voimaharjoittelua aloittavien asiakkaiden kanssa. Usein keskustelussa on seuraavanlainen kulku:

    Minä: ”Mahtavaa, että olet päättänyt aloittaa voimaharjoittelun. Mitä odotat harjoittelulta?”

    Asiakas: ”No ei mulla sen kummempia tavoitteita ole, ikää alkaa olla ja työelämää olis vielä sen 15 vuotta. Ja onhan tota ylimäärästä, ainakin kymmenen kiloo pitäis pudottaa. Mutta en mä mitään muskeleita halua.”

    M: ”Siinä onkin tosi hyviä tavoitteita, ja voimaharjoittelusta on varmasti hyötyä niiden saavuttamiseksi. Minkä verran voisit realistisesti harjoitella viikossa?

    A: ”No pari kolme kertaa vois olla mahdollista, on muutakin tekemistä. Mutta ihan tosissani haluan treenata.”

    M: ”Se kuulostaa tosi hyvältä, kaksi tai kolme harjoitusta salilla viikossa on aivan riittävä määrä erityisesti, jos harrastaa hieman muutakin liikuntaa, esim. kävelylenkkejä. Minkälaista se saliharjoittelu voisi sitten olla?

    A: ”Siis mitä minkälaista?”

    M: ”Tarkoitan, että mitä siinä yhdessä harjoituksessa tekisit, kun tulet salille?”

    A: ”Aa.. no kai mä noita laitteita käytän, mitä täällä on. Pyörällä nyt oon polkenu ennenkin ja joskus nuorena penkkiä tullu tehtyä.”

    M: ”Aivan. Olisitko kiinnostunut valmennuksesta, jossa katsottaisiin liiketekniikat kuntoon ja tehtäisiin sellainen harjoitusohjelma, jolla pääsisit lähemmäksi tavoitteitasi?

    A: ”En tiiä, katotaan nyt ensin miten tää lähtee käyntiin, tuleeko käytyä. Ja onhan noita ohjelmia netissä. Katon sit miten muut tekee, jos en oo varma.”

    Tässä vaiheessa käymme yleensä läpi harjoittelun perusperiaatteita ja sitä, miten harjoittelu kannattaa aloittaa. Toivomukseni on, että työskentelemälläni salilla kaikki saisivat ajankäytölleen tehokasta vastinetta.

    Reseptissä liikuntaa

    Liikunta on lääke, on usein kuultu lause, mutta nykytietämyksen valossa myös täyttä totta: liikunnalla on positiivisia terveysvaikutuksia, jotka ehkäisevät ja jopa hoitavat useita sairauksia, erityisesti niitä, jotka liittyvät elintapoihimme. Mutta jos liikunta todella olisi pilleri, niin miten sitä käytettäisiin? Otettaisiinko satunnaisesti pari kolme kertaa viikossa, toisinaan puolikas ja toisinaan puolitoista pilleriä? Vai määräisikö lääkäri tai muu ammattilainen, kuten muidenkin lääkkeiden kohdalla, tarkan määrän ja vahvuuden lääkitykselle? Veikkaan jälkimmäistä.

    Onneksi liikunnalla, toisin kuin lääkkeillä, on hyvin vähän haittavaikutuksia. Ja jos niitä on, niin usein ne ovat nopeasti ohimeneviä ja varsin harmittomia. Mutta jos liikunnalta toivotaan lääkinnällisiä vaikutuksia, niin annostuksella ja vahvuudella olisi hyvä olla samanlainen suunnitelma kuin lääkärin määrätessä lääkettä. Tähän perustuu myös lääkinnällinen kuntoutus, kuten esimerkiksi fysioterapia.

    Samanlaista ajattelua toteutetaan myös harjoittelussa, oli tavoitteena sitten terveyden edistäminen, suorituskyvyn nostaminen, lihaskasvu, kiinteytys tai mikä tahansa. Paastosokerin tai veren rasva-arvojen muutokset ovat hyvin konkreettisia mittauksia, joita voidaan testata ennen ja jälkeen liikunnan aloituksen. Painon muutokset ja eri vartalonosien ympärysmitat ovat myös helposti havaittavissa. Mutta on hyvä huomioida, että myös arki- tai työssäjaksamisen parantaminen ovat tavoitteita, joiden muutosta voi arvioida. Myös voimatasoja, unenlaatua, palautumista, stressikuormaa ja montaa muuta asiaa voidaan mitata ja arvioida eri keinoin. Ja jos näissä asioissa toivotaan muutoksia, kuten yleensä harjoittelua aloitettaessa toivotaan, niin harjoittelu eli liikuntaresepti ei voi perustua sattumanvaraisuuteen tai asioiden tekemiseen sinne päin, vaan yksilöllisyyteen.

    Harjoittelun tuoton ja panoksen suhde

    Usein juuri kuntosaliharjoittelun tuloksiin petytään, koska odotukset ovat aivan erilaisia kuin silloin, jos aloitetaan lenkkeily kahdesti viikossa. Vaikka moni ei halua muskeleita, niin kuntosaliharjoitteluun liittyy odotusarvo kehon muokkaantumisesta. Usein liikunnalla on erityisen hyviä vaikutuksia silloin, kun se aloitetaan aivan nollasta; tällöin voidaan unohtaa UKK:n viikkoliikuntasuositukset ja keskittyä saamaan joka päivä enemmän askelia kuin edellisenä päivänä. Harjoittelun tuoton ja panoksen suhde on tällöin voimakkaasti harjoittelijan puolella. Mutta tavoitteiden kasvaessa, kun päämääränä on enemmän kuin hengissä pysyminen, vaatii harjoittelu suunnittelua, oikeanlaista toteuttamista ja tulosten arviointia. Näin harjoittelijan panokselle, esimerkiksi neljälle liikuntatunnille viikossa, saadaan tavoitteenmukainen tuotto, kuten vaikkapa lihaskasvua kolme kiloa kahdessa kuukaudessa.

    Kuntosaliharjoittelussa on vuosikymmeniä ollut vallalla tapa, jossa kaikki oppivat harjoittelun kantapään kautta samat virheet toistaen. Pahimmassa tapauksessa katsotaan muiden virheitä ja toistetaan ne omassa harjoittelussa loukkaantumisriskiä lisäten. Viime vuosina valmentajien määrä saleilla on onneksi lisääntynyt. Harva aloittaa karate-harrastustaan pelkästään YouTuben tai kirjaston kirjojen avulla. Mutta jos aloittaa, niin perehtyminen ja uppoutuminen harrastuksensa saloihin vähentää isompien virheiden riskiä, ja harjoittelu on paitsi kehittävää, niin myös nautinnollista. Mieti siis omalla kohdallasi, käytätkö ajan harrastukseen perehtymiseen, vai hankitko apua ammattilaiselta – mikä on harjoittelusi tuoton ja panoksen suhde?

    Tsemppiä treeneihin!

    -Aki-