Kategoria: Harjoittelu

  • Maailman paras harjoitusohjelma

    Maailman paras harjoitusohjelma

    Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Gorilla Sportsin blogissa vieraskirjoituksena 20.10.2017.

    Tervehdys lukijoille, ja kiitos Gorilla Sportsin väelle mukavasta yhteistyömahdollisuudesta. Voimaharjoittelun puolesta puhuminen on itselleni erityisen tärkeää, sillä olen nähnyt niin monen ihmisen elämän muuttuvan positiivisemmaksi heidän aloitettuaan säännöllisen voimaharjoittelun. Myös fysioterapeuttina kannustan asiakkaitani jatkamaan voimaharjoittelua kuntoutusvaiheen jälkeenkin, sillä liikuntaa ei vielä valitettavasti osata varastoida elimistöön. Voimaharjoittelulla on lukemattomia positiivisia terveysvaikutuksia, joiden lisäksi se vaikuttaa itsetuntoa kohottavasti ja opettaa asettamaan ja saavuttamaan tavoitteita. Se on siis erinomaisen hyödyllinen harrastus kaikenikäisille.

    Tässä ensimmäisessä kirjoituksessani pohdin sitä, minkälainen on maailman paras treeniohjelma. Teen heti alkuun paljastuksen: vastoin raflaavaa otsikkoa, niin en aio esittää mitään yksityiskohtaista ohjelmaa, sillä maailman parasta ohjelmaa ei ole olemassakaan. Sen sijaan juuri sinun tilanteeseesi parhaiten sopiva viikkojako ja harjoitustapa ovat löydettävissä. Jotta optimaalinen harjoitustyyli löytyisi, niin kannattaa ensin laittaa muutama asia paperille.

    Ajankäyttö

    Harjoittelun perusperiaatteisiin kuuluu säännöllisyys, jota pidän itse melkeinpä tärkeimpänä komponenttina kehityksessä. Jotta harjoittelu voidaan optimoida, niin on tärkeää tietää, kuinka monta kertaa viikossa on realistisesti mahdollisuus harjoitella. Usein nimittäin aiomme harjoitella neljästi viikossa, mutta kahden kuukauden kuluttua huomaammekin harjoitelleemme vain 1-2 kertaa viikossa. Jos olemme harjoitelleet tällöin ohjelmalla, joka vaatii toimiakseen neljä harjoituskertaa viikossa, niin lopputuloksena on pettymys. Mieti siis kuinka monta kertaa viikossa tulet oikeasti harjoittelemaan.

    Kokemus 

    Jos olet harjoitustaipaleesi alkuvaiheessa, niin et tarvitse kuuttakymmentä sarjaa ojentajalle viikossa kehittyäksesi. On parempi käyttää aika voimaharjoittelun perustekniikoiden, kuten kyykyn, maastavedon ja punnerrusliikkeiden harjoitteluun kuin yksittäisen lihasryhmän väsyttämiseen. Jos lisäät 50kg maastavetoosi, niin se näkyy yleensä myös peilistä. Kokeneempi harjoittelija joutuu puolestaan priorisoimaan sen, mitä ominaisuutta tai kehon osaa haluaa kulloinkin kehittää, sillä kaikkien ominaisuuksien yhtäaikainen kehitys on tietyn pisteen saavuttamisen jälkeen mahdotonta. Tällaista kokemuspohjaan perustuvaa arviointia harjoittelun perusperiaatteisiin peilatessa nimitettäisiin yksilöllisyydeksi.

    Tavoite 

    Säännöllisyyden ja yksilöllisyyden lisäksi eräs tärkeä harjoittelun perusperiaate on spesifisyys, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että se asia, jota harjoitetaan tai harjoitellaan, kehittyy. On siis olennaista miettiä, mitä haluaa omalla harjoittelullaan saavuttaa: juoksuharrastuksessa ei kehity pelkästään ylävartaloa bodaamalla, eikä fitness-lavoille kannata pyrkiä sählyä pelaamalla. Sama pätee tarkemmassakin mittakaavassa, esimerkiksi pohkeiden kehittämiseksi pelkkä jalkakyykky on harvoin riittävä harjoite. Mieti siis valmiiksi millä tasolla haluat asioita saavuttaa; arkijaksamisen parantaminen ei vaadi niin yksityiskohtaista harjoitusohjelmaa kuin jonkin yksittäisen ominaisuuden kehittäminen huippuunsa.

    Minkälaista linjavetoa näistä kolmesta harjoittelun perusperiaatteesta voisi vetää? No ainakin sen, että internetistä hatun avulla vedetyllä harjoitusohjelmalla on harvoin paljonkaan tekemistä näiden yksilöllisten muuttujien kanssa. Mutta jos ensin vastaat itsellesi näihin kolmeen kysymykseen, niin olet myös paljon paremmassa asemassa arvioimaan itsellesi toimivia harjoitusohjelmia. Mieti siis:

    1. Kuinka monta kertaa viikossa harjoittelet?
    2. Missä harjoittelun vaiheessa olet menossa (aloittelija, kokenut vai näiden väliltä)?
    3. Mitä haluat seuraavaksi harjoittelullasi saavuttaa?

    Näihin kysymyksiin vastattuasi tiedät jo huomattavasti enemmän siitä, mikä on se harjoitustyyli tai -ohjelma, jolla parhaiten pääset tavoitteeseesi. Samalla tulet tietoisemmaksi omasta toiminnastasi, ja asetat tavoitteen, minkä jälkeen harjoittelu on huomattavasti motivoivampaa kuin heilutella päämäärättömästi pec-deck-laitetta kolmesti viikossa.

    Lopuksi hieman käytännön vinkkiä. Musiikin parissa olen kuullut joskus sanonnan, jonka mukaan kaikki musiikki alkaa bluesista ja päättyy bluesiin. Samaa vertauskuvaa lainatakseni, niin voimaharjoittelussa kaikki harjoittelu alkaa 1-jakoisella ohjelmalla ja päättyy 1-jakoiseen ohjelmaan. Koko vartaloa pari kolme kertaa viikossa kuormittaen voit nimittäin todella harvoin mennä väärään suuntaan harjoittelussa. Ajoittain saatat kokeilla jopa 3- tai 4-jakoista ohjelmaa vain palataksesi takaisin tehokkaisiin 1- tai 2-jakoisiin ohjelmiin. Mutta palataan näihin jakoihin tulevissa kirjoituksissa.

    Kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti, kuulen mielelläni myös kokemuksesi aiheesta kommenttiosiossa. Tsemppiä treeneihin!

    -Aki-

  • Treenipäiväkirja voimaharjoittelussa (vinkki ilmaiseen sovellukseen)

    Treenipäiväkirja voimaharjoittelussa (vinkki ilmaiseen sovellukseen)

    Suosittelen kaikille tavoitteellisesti harjoitteleville treenipäiväkirjan pitämistä. Treenipäiväkirjan suurimmat hyödyt eivät tule esiin välittömästi sitä täytettäessä, mutta pitkällä aikavälillä se on lähes edellytys kehityksen jatkumiselle missä tahansa tavoitteellisessa harjoittelumuodossa. Treeni- eli harjoituspäiväkirjasta pystyy päättelemään kehityksen tai sen esteiden lisäksi esimerkiksi viitteitä rasitusvammoihin johtaneista tekijöistä ja näin oppia niiden ennaltaehkäisyä. Lisäksi kehityksen edellyttämä ärsykkeenvaihtelu on helpoin toteuttaa, kun tietää mitä harjoituksissa on aiemmin tehty.

    Hyvä voimaharjoituspäiväkirja sisältää vähintään seuraavat asiat:

    • Päivämäärä, harjoitusajankohta
    • Tehdyt harjoitukset
    • Sarjamäärät / tehdyt toistot / käytetyt painot (esim. penkkipunnerrus 3 x 10 x 60 kg)
    • Intensiteetti (esim. tekemättä jätettyjen toistojen määrä sarjassa)
    • Sarjataukojen pituudet (esim. 2 min)

    Lisäksi edistyneellä harjoittelijalla tai muutoin tarkempaa analyysiä haluttaessa seuraavat asiat:

    • Tempo (esim. kyykky 31X1 = kolmen sekunnin jarruttava vaihe, yksi sekunti ala-asennossa, räjähtävästi ylös ja yksi sekunti yläasennossa)
    • Harjoituksen kokonaisrasittavuus asteikolla 1-10 (RPE)
    • Palautuneisuus edellisestä harjoituksesta / harjoitusjaksosta
    • Unen määrä ja laatu
    • Leposyke tai HRV-arvot, mikäli seurannassa
    • Yleiset tuntemukset harjoittelusta ja/tai arjen kokonaiskuormituksesta

    Unen määrän ja koetun laadun (nukahtaminen, yöllinen heräily yms.) tarkkailu treenipäiväkirjan yhteydessä avaa uuden maailman kokonaiskuormituksen hallintaan ja auttaa kiinnittämään huomiota tärkeimpään asiaan – palautumiseen. Hyvin täytetystä harjoituspäiväkirjasta on laskettavissa nostettu kokonaiskuorma ja suhteellinen rasittavuus millä tahansa aikavälillä, jolloin toteutunut harjoitusjakso on analysoitavissa, eikä kehitystä tarvitse arpoa tai seuraavan harjoitusjakson suunnitelmaa vetää hatusta.

    Olen pitänyt treenipäiväkirjaa vuosia ruutuvihkossa, ja tämä metodi palvelee edelleen hyvin, mutta on monen mielestä liian työläs. Pelkkää Excel-päiväkirjaa en ole kokenut mieleiseksi vaihtoehdoksi, vaikka datan yhteenveto onkin sitä käytettäessä helppoa. Netin tai puhelinsovelluksen kautta käytettävissä harjoituspäiväkirjoissa on aina ollut jokin puute, esimerkiksi omien harjoitteiden lisäämisen suhteen.

    Viimeiset vuodet olen käyttänyt puhelimessani maksutonta FitNotes-sovellusta, joka on noussut ehdottomaksi suosikikseni treenipäiväkirjasovellusten joukossa.

    Tässä sovelluksessa on ne asiat, joita itse kaipaan treenipäiväkirjalta:

    • Omien harjoitteiden lisäämismahdollisuus
    • Vuoro- / supersarjat
    • Vapaa kommentointi harjoituksiin
    • Automaattinen volyymiseuranta kuukausi-, viikko, -päivä, harjoitus- tai liiketasolla
    • Monipuolinen liikekohtainen analyysi harjoituskokonaisuudesta
    • 1RM ja sarjaennätysseuranta (myös viihdearvo!)
    • Tiedostojen tallentamismahdollisuus koneelle sekä vienti taulukkolaskentaohjelmaan
    • Lisäksi mm. painonseuranta, harjoituskokonaisuuksien luonti, harjoitusten jakaminen jne.

    Ohjelma on maksuton eikä sisällä mainoksia. Minulla ei ole mitään kontaktia kyseisen ohjelman tekijään, mutta suosittelen vahvasti kokeilemaan sitä. Kynnys treenipäiväkirjan pitämiseen ei voi juuri olla matalampi, sillä voit täyttää päivän harjoituksen puhelimella esimerkiksi pukuhuoneessa palautusjuomaa nauttiessa.

    Ja jos treenipäiväkirjan pitäminen ei kuulosta sinun jutultasi, niin osaavan valmentajan palkkaaminen vie suurimman osan datan pyörittelystä mennessään.

    Treeniterveisin,

    Aki.

  • Harjoitteluun sitoutuminen

    Nyt pohdin hiukan sitä, mitä voimaharjoitteluun sitoutuminen käytännössä vaatii. Monestihan aloitamme harjoittelun intoa täynnä vaikkapa vuoden vaihteessa, mutta jo helmikuussa into alkaa laantua ja treenit jäävät. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka nuorena löytävät kuntosaliharjoittelun ja jatkavat sitä säännöllisesti hamaan tappiin asti. Itse kävin salilla ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, ja olen sen jälkeen kokenut monta kertaa sen tunteen, kun pitkän tauon jälkeen joutuu aloittamaan kaiken alusta. Mutta onko kyseessä sittenkin enemmän tunne kuin tosiasia, että tauon jälkeen harjoittelu alkaisi nollasta.

    Kuten edellisessä jutussani kerroin, niin hyvä voimaharjoittelu perustuu tiettyjen perusliikemallien, esimerkiksi kyykkyyn menon, työntämisen, vetämisen ja eteentaivutuksen, toistamiseen. Näitä samoja asentoja käytämme arkielämässä, mutta voimaharjoittelussa teemme asiat hieman teknisemmin turvallisuusnäkökulma huomioiden, kun käytetään lisäpainoja. Opeteltuamme nämä perusteet, esimerkiksi maastavedon (eteentaivutus), voimme lähteä kehittämään vaativampia liikkeitä, kuten rinnallevetoa. Kun nämä perustekniikat opetellaan huolellisesti, niin paluu harjoitteluun pidemmänkin tauon jälkeen on helpompaa, koska keho ei unohda, vaan priorisoi.

    Toinen asia mikä mielestäni ansaitsee huomion, on se ikävä tunne siitä, että kaikki aiemmin tehty työ valuu hukkaan harjoittelutauon aikana; voima katoaa ja kovalla työllä hankitut lihakset häviävät lämpönä ilmaan. Yksi harjoittelun perusperiaatteista on harjoitteluun mukautuneen elimistön palautuminen alkuperäiseen tilaan, jos harjoittelu lopetetaan kokonaan. Monen ihmisen mielessä tämä hankaloittaa paluuta voimaharjoittelun pariin, koska ei haluta tehdä samaa työmäärää uudestaan. Tosiasiassahan tämä on aivan älytön ajatusmalli: se että joskus on ollut hyvässä kunnossa, ei voi tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa haluaa olla nykyistäkin huonommassa kunnossa. Ajateltaisiinko mieluummin niin, että onpas hienoa kun aiemmin pidin kunnostani huolta ja käytin lihaksiani kuten niitä on tarkoitettu käytettävän, enköhän pysty samaan tulevaisuudessakin. Todellisuudessa aiemmasta harjoittelutaustasta on pelkästään hyötyä, eikä koskaan ole liian myöhäistä jatkaa tai aloittaa voimaharjoittelua.

    Sitoutumisessa harjoitteluun on tärkeintä, että voimaharjoittelusta tulee kiinteä osa elämää, jolloin pieni harjoittelutauko silloin tällöin ei vaikuta kokonaisuuteen millään tavalla. Liikunnalliseen elämäntapaan pääsee jo kahdella harjoituskerralla viikossa. Tähän päälle yksi lenkki tai pallopelivuoro ja muutoin riittävän aktiivinen arki sisältäen portaiden käyttöä ja kävelyä paikasta toiseen päivittäin takaavat jo suurimman osan liikunnasta saatavista terveyseduista. Rasittavan elämäntilanteen aikana yksikin voimaharjoitus viikossa pitää lihaskuntoharjoittelun osana elämää, ja tilanteen helpottaessa harjoitusmäärää voi taas kasvattaa. Kuntoilijan ei tarvitse ottaa esimerkkiä tai paineita kehonrakentajien kuusi-kertaa-viikossa-salillla tyyppisistä ohjelmista, etenkään jos lähtötilanne on nolla liikuntakertaa viikossa. Harjoittelua aloitettaessa kannattaa pitää mielessä, että keho tottuu aika nopeastikin siltä vaadittuun työmäärään, ja kehityksen jatkumiseksi työtä on tavalla tai toisella lisättävä. Tästä syystä ei kannata aloittaa viidellä liikuntakerralla viikossa, vaan jättää harjoitusmäärien lisääminen odottamaan sitä aikaa, kun se palvelee kehityksen jatkumista.

    Voimaharjoittelun ottaminen osaksi elämää ei siis vaadi mahdottomia ainakaan ajankäytöllisesti. Tämä ei tarkoita, etteikö harjoittelun laatuun pitäisi kiinnittää huomiota, ja itse harjoituksen aikana on ponnisteltava riittävästi, jotta vähäinenkin harjoitusmäärä tuottaisi kehitystä. Mutta silloin kun voimaharjoittelu on osa elämäntapaa, niin ei ole väliä onko kehitys kaikissa elämäntilanteissa optimaalista, vaan tärkeämpää on, että lihaksia käyttää. Sitä varten ne ovat olemassa.

  • Näin aloitat voimaharjoittelun

    Käytän blogissani tarkoituksella termiä voimaharjoittelu kuvaamaan monenlaista painoharjoittelua. Pidän sanasta, koska lihasvoima on kaiken liikkeemme ja toimintakykymme perusta. Jos kuitenkin tarkastellaan kuntosalilla harjoittelevia ihmisiä, niin harjoittelun motiivi on usein muu kuin pelkkä voiman hankinta. Osa harrastaa voimanostoa, jossa tavoitteena on maksimoida tulos kolmessa eri suorituksessa: jalkakyykyssä, penkkipunnerruksessa ja maastavedossa. Painonnoston lajiliikkeet taas ovat tempaus ja työntö. Toisia tekniset suoritteet kiinnostavat vähemmän, ja tavoitteena on lihasmassan maksimointi painoharjoittelulla. Kutsutaan heitä nyt tasostaan riippumatta kehonrakentajiksi. Osa salilla kävijöistä taas voi olla urheilijoita, jotka voimaharjoittelevat tukeakseen omaa urheilusuoritustaan. Suurin ihmisryhmä kuntosalilla on kuitenkin toivoakseni me tavalliset kuntoilijat, työ- ja eläkeikäiset, jotka haluamme pitää huolta lihaskunnostamme, toimintakyvystämme ja yleisestä hyvinvoinnistamme.

    Kuten näemme, niin ihmisten syyt voimaharjoitteluun ovat moninaisia, eikä kenenkään toisen motiivi ole sen arvokkaampi kuin sinun tai minun. Tämä kannattaa pitää mielessä, jos tulee arvostelleeksi jonkun toisen harjoittelua; hänellä voi olla hyvä syy tehdä erikoisen näköistä harjoitettaan. Tämä on positiivinen viesti myös kaikille niille, jotka haluaisivat aloittaa kuntosalilla käynnin, mutta pelkäävät arvosteltavaksi joutumista: voimaharjoittelu kuuluu meille kaikille, ikään, sukupuoleen, motorisiin taitoihin tai liikuntahistoriaan katsomatta.

    Voimaharjoittelun aloittamisessa on kuitenkin järkevää seurata muutamia perusasioita, jotka ajan saatossa on todettu kerta toisensa jälkeen toimiviksi:

    1. Aloita harjoittelu lihasmassaa ja lihaksen voimakestävyysominaisuuksia lisäävällä harjoittelulla. Tämä tarkoittaa, että yhdessä liikkeessä tehdään 2-3  sarjaa ja 10-20 toistoa sarjassa parin minuutin palautuksilla. Näin annat kehollesi aikaa sopeutua harjoitteluun.
    2. Tee 2-3 harjoitusta viikossa, joko kaikkia vartalon suurimpia lihasryhmiä kerralla tai niin, että yhdellä kertaa teet ylävartalon ja toisella alavartalon lihaksia. Pidä harjoitusten välissä ainakin yksi välipäivä.
    3. Opettele perusliikemallit hyvin toistamalla niitä usein. Kuten muissakin harrastuksissa, niin myös voimaharjoittelussa on perustekniikoita, jotka voi oppia vain toistamalla ne selkärankaan asti. Kyykkyyn meno, lattialta tavaran poimiminen, käden nostaminen ylähyllylle ja vaikka laatikon avaaminen ovat aivan jokapäiväisiä toimintoja, joiden liikemalleja voimaharjoittelussa sovelletaan painojen kanssa.
    4. Muista että kaikkea ei voi saada kerralla. Käytä aikasi perustekniikoiden harjoitteluun ja lihaksen totuttamiseen voimaharjoitteluun. Harjoitusmäärien lisäämisen aika tulee myöhemmin – maksimipainojen testaamisen aika tulee myöhemmin.
    5. Hanki tietoa. Lue ensin jokin helppotajuinen teos. Mikäli englanti taipuu, niin maailma aukenee internetissä, mutta tiedon määrä voi alkaa pelottaa.

    Ajatusta kuntosaliharjoittelusta (tai voimaharjoittelusta kotona) kannattaa maiskutella mielessään, eikä siitä kannata luopua, vaikka hetkittäin epäluulo ja pelko iskisivät tajuntaan. Kaikissa asioissa elämässä olemme ensin vasta-alkajia, ja kaikki myös tietävät sen tunteen, kun jossain vaiheessa tajuaa osaavansa jotain, mikä aiemmin tuntui vaikealta. Kaikki aloittavat jostain. Kaikilla on lupa harjoitella. Kaikkien kannattaa harjoitella itsensä tähden. Milloin sinä aloitat?

  • Voimaharjoittelu 101

    Blogin ensimmänen postaus on hyvä aloittaa määritelmällä siitä, mitä voimaharjoittelu mielestäni on ja minkälaista etua se yksilölle saa aikaan. Harjoittelun aloittamista pohtivan kannattaa keskittää ajatuksensa positiivisiin asioihin, ja pidemmälle ehtinyt voi miettiä, onko harjoittelu antanut jotain enemmänkin kuin mitä alkuun toivoi.

    Voiman ja lihasmassan kasvu on elimistön luonnollinen vastaus lisääntyneeseen työmäärään sekä keholle asetettuihin fyysisiin vaatimuksiin. Kehon rasittaminen, siitä palautuminen ja entistä suurempaan työmäärään tottuminen on ollut aina ihmiselle ominaista, mutta nykyinen elämäntapamme – istumatyö ja moottoroidut kulkuneuvot ynnä muut keksinnöt mukaan lukien – ovat tehneet siitä entistä harvinaisempaa. Koska arjessa harvoin käytämme lihaksiamme niiden hyvinvoinnin ja potentiaalin edellyttämällä tavalla luonnollisesti, niin on se järkevää suorittaa tietoisesti ja turvallisesti voimaharjoittelun avulla.

    Lihasten kasvattamisesta tai huomattavan voimatason saavuttamisesta kiinnostunutta harjoittelijaa ei tarvitse erityisemmin motivoida terveydellisillä seikoilla voimaharjoitteluun, koska eteenpäin ajava voima on jo olemassa. Monia kiinnostaa myös voiman lisääntymisen tuomat höydyt muissa lajeissa. Mutta maailma on täynnä ihmisiä, joita lihaksikkuus tai se, kuinka paljon penkistä nousee, ei voisi vähempää kiinnostaa – mikä heille motivaatioksi?

    Omalla kohdallani syyt voimaharjoitteluun ovat vaihdelleet vuosien varrella, samoin kuin harjoittelumuodot voimanostosta painonnostoon ja lihaksen kasvatukseen. Nuoruusvuosina harjoittelu oli sosiaalista toimintaa kavereiden kanssa ja peili oli tärkeä motivaattori. Aikuisiällä innostuin painonnostotekniikoista ja lajinomaisesta oheisharjottelusta. Myöhemmin motivaatiota on kasvattanut entisestään perehtyminen voimaharjoittelun edullisiin terveysvaikutuksiin sekä fysioterapiaopintojen kautta siihen, kuinka monipuolinen ja itsensä korjaava ihmisen elimistö on, kun sitä sopivasti kuormitetaan. Vaikka tulokseni missään harjoittelumuodossa eivät ole (vielä) olleet päätä huimaavia, niin itsensä haastamisen mahdollisuus vie salille kerta toisensa jälkeen. Mutta voimaharjoittelun hyödyt ovat vielä tätäkin moninaisemmat. Koska terveys on ainutkertaista, niin luettelen tässä muutamia positiivisia vaikutuksia, joita voimaharjoittelulla näyttäisi olevan terveyteen:

    Luusto: tunnettu tosiasia on, että erityisesti kasvuiässä luusto tarvitsee riittävästi kuormitusta tullakseen vahvaksi; lapsuusiän kuormituksella on vaikutusta koko loppuelämälle. Mutta luuston kuormittamisella liikunnan avulla on samanlaisia edullisia vaikutuksia myös aikuisena mm. ehkäisten osteoporoosia. Voimaharjoittelulla on tässä vielä etulyöntiasema, koska parantunut lihasvoima ja voimantuotto parantavat tasapainoa estäen kaatumisia, jotka voivat olla luustolle kohtalokkaita erityisesti vanhemmalla iällä.

    Sydän ja verenkiertoelimistö: harjoittelutyylistä riippuen voimaharjoittelulla on erilaisia, mutta positiivisia vaikutuksia sydämeen ja verenkiertoelimistöön. Voimaharjoittelu aiheuttaa sydämelle painekuormitusta, kun taas kestävyysharjoittelu aiheuttaa tilavuuskuormitusta. Kestävyysharjoitteluun verrattuna ero on siinä, että sydämen kammioiden koko ei juuri suurene, eikä leposyke laske erityisen alas pitkäaikaisenkaan harjoittelun seurauksena. Viikko-ohjelmaan on hyvä sisällyttää sydäntä ja verenkiertoelimistöä haastavaa liikuntaa, ja sen voi hyvin toteuttaa painojen avulla esimerkiksi kiertoharjoitteluna. Kokeneemmalla harjoittelijalla lihasmassapainotteinen treeni vaati paljon myös sydämeltä ja verenkiertojärjestelmältä.

    Sokeriaineenvaihdunta: voimaharjoittelun tuloksena lihasmassan määrä kasvaa elimistössämme, mikä parantaa sokeriaineenvaihduntaa, koska aineenvaihdunnallisesti aktiivinen lihaskudos ottaa sokeria sisäänsä verenkierrosta. Tämä sekä parantaa elimistömme sokerin sietoa että tehostaa insuliinin eli sokeriaineenvaihdunnan säätelijän vaikutusta. Näin ollen lihasmassaa lisäävä voimaharjoittelu toimii suojelevana tekijänä aikuistyypin diabetesta vastaan, ja toimii myös yhtenä hoidon osana.

    Lihaskudos ja hermosto: Voimaharjoittelun kulmakivi on tietenkin itse lihaksen harjoittaminen, oli kyse sitten lihaksen kasvusta tai voiman lisäämisestä. Lihas toimii hermoston välityksellä, ja näiden yhteistoiminnan parantuminen onkin ensimmäisiä vasteita, joita harjoittelulla saadaan aikaan. Näiden toimintaan liittyy kiinteästi myös jänteet ja sidekudokset, jotka vahvistuvat harjoittelun myötä. Lihasten ja voiman vaikutusta toimintakykyymme kaikissa elämänvaiheissa kannattaa pohtia ihan itse. Jos joudun onnettomuuteen ja pitkälle vuodelepojaksolle, onko minulla tarpeeksi lihasta selviytymään liikkumattomuudesta ja lihasten surkastumisesta? Miten minulle käy vanhana, kun liikkuminen vähenee, pääsenkö itse sängystä ylös? Entä tässä elämäntilanteessa, olenko tarpeeksi hyvässä kunnossa, jotta jaksan vielä työpäivän jälkeenkin elää elämää niin kuin itse haluan?

    Voimaharjoittelun edut eivät jää näihin mainitsemiini, vaan mukaan voi laskea tukun muitakin terveydellisiä hyötyjä, joista osan saa muunkinlaisella liikunnalla. Mutta voimaharjoittelulla on lisäksi henkisen puolen hyötyjä, joita on millään muulla liikuntamuodolla vaikea saavuttaa – etenkään aikuisena ja vasta-alkajana – nimittäin itseluottamuksen ja päämäärätietoisuuden kasvu harjoittelukuukausien ja -vuosien edetessä. Raudan nostaminen itsensä haastaen kerta toisensa jälkeen vaatii ja opettaa henkistä lujuutta, ja onnistumiset palkitaan itseluottamuksen sekä itseensä ja mahdollisuuksiinsa uskomisen muodossa. Rauta on rautaa, mutta se voi opettaa itsestä paljon.

    Lähteet ja lisäluettavaa löytyy mm. näistä:

    William D. McArdle, Frank I. Katch, Victor L. Katch 2010. Exercise physiology : nutrition, energy, and human performance. 7th ed. Philadelphia : Lippincott Williams & Wilkins, 2010.

    Urheiluvalmennus : kuormitusfysiologiset, ravintofysiologiset, biomekaaniset ja valmennusopilliset perusteet / päätoimittaja: Antti Mero / toimituskunta: Ari Nummela, Kari L. Keskinen, Keijo Häkkinen. Jyväskylä : VK-Kustannus, 2004.