Tekijä: Aki Laitinen

  • Treenipäiväkirja voimaharjoittelussa (vinkki ilmaiseen sovellukseen)

    Treenipäiväkirja voimaharjoittelussa (vinkki ilmaiseen sovellukseen)

    Suosittelen kaikille tavoitteellisesti harjoitteleville treenipäiväkirjan pitämistä. Treenipäiväkirjan suurimmat hyödyt eivät tule esiin välittömästi sitä täytettäessä, mutta pitkällä aikavälillä se on lähes edellytys kehityksen jatkumiselle missä tahansa tavoitteellisessa harjoittelumuodossa. Treeni- eli harjoituspäiväkirjasta pystyy päättelemään kehityksen tai sen esteiden lisäksi esimerkiksi viitteitä rasitusvammoihin johtaneista tekijöistä ja näin oppia niiden ennaltaehkäisyä. Lisäksi kehityksen edellyttämä ärsykkeenvaihtelu on helpoin toteuttaa, kun tietää mitä harjoituksissa on aiemmin tehty.

    Hyvä voimaharjoituspäiväkirja sisältää vähintään seuraavat asiat:

    • Päivämäärä, harjoitusajankohta
    • Tehdyt harjoitukset
    • Sarjamäärät / tehdyt toistot / käytetyt painot (esim. penkkipunnerrus 3 x 10 x 60 kg)
    • Intensiteetti (esim. tekemättä jätettyjen toistojen määrä sarjassa)
    • Sarjataukojen pituudet (esim. 2 min)

    Lisäksi edistyneellä harjoittelijalla tai muutoin tarkempaa analyysiä haluttaessa seuraavat asiat:

    • Tempo (esim. kyykky 31X1 = kolmen sekunnin jarruttava vaihe, yksi sekunti ala-asennossa, räjähtävästi ylös ja yksi sekunti yläasennossa)
    • Harjoituksen kokonaisrasittavuus asteikolla 1-10 (RPE)
    • Palautuneisuus edellisestä harjoituksesta / harjoitusjaksosta
    • Unen määrä ja laatu
    • Leposyke tai HRV-arvot, mikäli seurannassa
    • Yleiset tuntemukset harjoittelusta ja/tai arjen kokonaiskuormituksesta

    Unen määrän ja koetun laadun (nukahtaminen, yöllinen heräily yms.) tarkkailu treenipäiväkirjan yhteydessä avaa uuden maailman kokonaiskuormituksen hallintaan ja auttaa kiinnittämään huomiota tärkeimpään asiaan – palautumiseen. Hyvin täytetystä harjoituspäiväkirjasta on laskettavissa nostettu kokonaiskuorma ja suhteellinen rasittavuus millä tahansa aikavälillä, jolloin toteutunut harjoitusjakso on analysoitavissa, eikä kehitystä tarvitse arpoa tai seuraavan harjoitusjakson suunnitelmaa vetää hatusta.

    Olen pitänyt treenipäiväkirjaa vuosia ruutuvihkossa, ja tämä metodi palvelee edelleen hyvin, mutta on monen mielestä liian työläs. Pelkkää Excel-päiväkirjaa en ole kokenut mieleiseksi vaihtoehdoksi, vaikka datan yhteenveto onkin sitä käytettäessä helppoa. Netin tai puhelinsovelluksen kautta käytettävissä harjoituspäiväkirjoissa on aina ollut jokin puute, esimerkiksi omien harjoitteiden lisäämisen suhteen.

    Viimeiset vuodet olen käyttänyt puhelimessani maksutonta FitNotes-sovellusta, joka on noussut ehdottomaksi suosikikseni treenipäiväkirjasovellusten joukossa.

    Tässä sovelluksessa on ne asiat, joita itse kaipaan treenipäiväkirjalta:

    • Omien harjoitteiden lisäämismahdollisuus
    • Vuoro- / supersarjat
    • Vapaa kommentointi harjoituksiin
    • Automaattinen volyymiseuranta kuukausi-, viikko, -päivä, harjoitus- tai liiketasolla
    • Monipuolinen liikekohtainen analyysi harjoituskokonaisuudesta
    • 1RM ja sarjaennätysseuranta (myös viihdearvo!)
    • Tiedostojen tallentamismahdollisuus koneelle sekä vienti taulukkolaskentaohjelmaan
    • Lisäksi mm. painonseuranta, harjoituskokonaisuuksien luonti, harjoitusten jakaminen jne.

    Ohjelma on maksuton eikä sisällä mainoksia. Minulla ei ole mitään kontaktia kyseisen ohjelman tekijään, mutta suosittelen vahvasti kokeilemaan sitä. Kynnys treenipäiväkirjan pitämiseen ei voi juuri olla matalampi, sillä voit täyttää päivän harjoituksen puhelimella esimerkiksi pukuhuoneessa palautusjuomaa nauttiessa.

    Ja jos treenipäiväkirjan pitäminen ei kuulosta sinun jutultasi, niin osaavan valmentajan palkkaaminen vie suurimman osan datan pyörittelystä mennessään.

    Treeniterveisin,

    Aki.

  • Etävalmennus

    Etävalmennus

    Etävalmennus on kokenut renesanssin koronan myötä, joten tässä päivitettyä pohdintaani etävalmennuksesta muutaman vuoden takaa. Voin edelleen seistä ajatusteni takana.

    Kohta 1: Etävalmennus sopii parhaiten kokeneemmalle harjoittelijalle

    Etävalmennuksessa hyödyt suuresti aiemmasta harjoittelutaustasta ja olemassa olevasta liikevalikoimasta. Tällöin uusienkin liikkeiden opettelu on helpompaa, ja oman kropan tunteminen auttaa harjoitusmuuttujien optimoinnissa. Mikäli olet aloittelija, niin ota vähintään kaksi lähivalmennustapaamista valmentajan kanssa ennen etävalmennukseen siirtymistä, jotta liiketekniikoiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta voidaan varmistua.

    Kohta 2: Etävalmennus vaatii sinulta enemmän, ei vähemmän

    Jotta etävalmennus olisi sinulle oikeasti hyödyllistä, niin se vaatii itsenäistä harjoituspäiväkirjan pitoa, palautumisen seurantaa, liikemallien videointia, ravitsemuksen hallintaa, oman motivaation ylläpitoa ja säännöllistä raportointia valmentajalle. Näiden asioiden tekeminen itsenäisesti voi olla parasta mitä sinulle on harjoittelussa tapahtunut. Pelkkä harjoitusohjelman saaminen harvoin sysää kehitystä eteenpäin, sillä kehittävä harjoittelu perustuu harjoitusmuuttujien ohjelmointiin useiden harjoitusjaksojen sisällä (esim. neljän viikon sykleissä). Valmennukseen sitoutuminen henkisesti ja fyysisesti mahdollistaa tavoitteen toteutumisen.

    Kohta 3: Etävalmennus mahdollistaa nopean reagoinnin elämän yllättäessä

    Ensinnäkin etävalmennus opettaa itsenäiseen harjoitteluun, jossa tekemisestä ollaan silti vastuussa omalle valmentajalle. Tällöin oman kehon tuntemus hioutuu valmennuksen aikana ja reagointikyky esimerkiksi stressaavan elämäntilanteen hidastaessa palautumista paranee. Etävalmennuksessa valmentajan on helppo muokata harjoitusjakson kuormitusta nopeassa aikataulussa, kunhan valmennettava kertoo tilanteestaan avoimesti ja rehellisesti valmentajalle. Tästä päästäänkin kohtaan neljä.

    Kohta 4: Etävalmennus edellyttää luottamussuhdetta valmentajan ja valmennettavan välillä

    Tämä sääntö pätee tietysti myös lähivalmennukseen, mutta etävalmennuksessa luottamussuhde korostuu, koska valmennettavan on pystyttävä kertomaan asioistaan luottamuksellisesti henkilölle, jota ei ole välttämättä koskaan tavannut kasvotusten. Lisäksi ohjeiden noudattaminen silloin, kun ne tulevat henkilöltä, jota ei ole tavannut, vaatii luottamusta, päättäväisyyttä ja itsekuria valmennettavalta. Luottamuksellisen valmennussuhteen syntyminen on kuitenkin täysin mahdollista myös etävalmennuksessa, valmennettavan kannattaa kuitenkin rauhassa tutustua valmentajan taustoihin ja arvioida yhteistyön onnistumisen edellytykset rehellisesti.

    Kohta 5: Etävalmennusta ei kannata valita pelkästään hinnan vuoksi

    Etävalmennusta ei koskaan kannata valita pelkästään hinnan sanelemana. Edulliseksi koettu valmennus voikin olla täysin hukkaan heitettyä rahaa, mikäli sitoutuu useamman kuukauden valmennukseen ilman omien resurssien ja itsenäisen harjoittelukyvyn analysointia. Jos arvioit oman luonteesi kaipaavan läsnäolevaa tsemppausta ja harjoitusosaamisesi tarvitsevan liiketekniikoiden ja suoritustehon korjaamista, niin älä valitse etävalmennusta ensimmäiseksi valinnaksesi – ainakaan ilman hyötyjen ja haittojen rehellistä analysointia. Aina kannattaa myös vaihtaa muutama sana valmentajan kanssa puhelimitse tai sähköpostin välityksellä, jotta näette, onko yhteistyölle edellytyksiä. Etävalmennus voi olla sinulle juuri se huonoin tai paras valinta.

    AJATUSTEN PÄIVITYSTÄ VUONNA 2024

    Olen kirjoittanut tämän blogin alunperin vuonna 2017 ja päivittänyt sitä koronavuonna 2020. Nyt katson sitä myös etävalmennuksessa meritoituneen valmentajan silmin vuonna 2024.

    Toteuttamani etävalmennus on kehittynyt merkittävästi viime vuosina. Mitä paremmin olen ymmärtänyt muutosprosessin edellytyksiä, niin sitä helpommaksi valmentaminen myös etänä on käynyt. Nykyään valmennan yhtä hyvin sekä etänä että livenä – näin ei ollut vielä vuonna 2017 tai 2020.

    Myös työkalut ovat kehittyneet vuosien varrella, mutta valmennusprosessini on muuttunut paremmaksi riippumatta toteutusmuodosta. Uskon, että voisin valmentaa laadukkaasti pelkällä Excelillä ja sähköpostilla (ehkä puhelinsoitoilla täydennettynä) kunhan myös asiakas olisi tyytyväinen kommunikaation määrään ja laatuun.

    Jatkan etävalmennuksen kehittämistä yhteistyössä Kuntokompassin kanssa, ja tavoitteenamme on olla Suomen paras etävalmennustiimi valmennuksen laatutekijöillä ja tuloksilla mitattuna.

    Aki Laitinen

  • Kestävän painonhallinnan perusteet

    Kestävän painonhallinnan perusteet

    Painonhallinta ja painonpudotus ovat asioita, joista lähes jokaisella on kerrottavanaan mielipide, tarina, omakohtainen kokemus tai asiantuntijan näkemys. On dieettiä, ravinto-ohjelmaa, ruokavaliota, paastoa ja bulkkia puhuttamakaan elämänfilosofisen näkemyksen sisältävästä suhtautumisesta ravintoon esimerkiksi vegaaniruokavalion kautta. Oman kokemukseni mukaan monenlaiset ruokavaliot voivat toimia, kunhan tietyt perusasiat ravitsemuksessa ja muut elämäntavat ovat kunnossa. Luotan tieteen tuottaman tiedon voimaan, koska parempaa mekanismia ei ole toistaiseksi keksitty. Yksilötasolla ihmisellä on toki oikeus tehdä erilaisia ruokavaliokokeiluja, joiden vaikutuksia voi seurata omaa olotilaansa havainnoimalla ja esimerkiksi veriarvoja säännöllisesti mittauttamalla.

    Vaikka ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, niin silti useimmilla meistä on tarve luottaa yksittäisten muutosten tuomaan helpotukseen elämässä. “Elämäni muuttuu paremmaksi sitten kun painan 10kg vähemmän” -tyyppiset ajatukset ovat arkipäivää työssäni, ja joskus ne toimivat erinomaisena kipinänä terveelliselle elämäntapamuutokselle. Usein ulkoinen motivaatio on kuitenkin liian heikko syy ylläpitää muuttuneita elämäntapoja tavaksi asti. Kestävän elämäntapamuutoksen pohjana onkin sisäinen motivaatio, esimerkiksi onnistumisen kokemukset sekä liikunnan ja terveellisen ravinnon tuottama hyvä olo, jotka edistävät ihmisen sitoutumista uuteen toimintamalliin. Tapojen vakiintuessa sitä huomaa jaksavansa enemmän arjessa, tuntevansa vähemmän stressiä, nukkuvansa paremmin ja olevansa mukavampi ihminen itselle ja toisille, ja nämä tekijät vahvistavat uuden elämäntavan omaksumista loppuelämäksi. Kun tämän kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tuntee kerran elämässään, niin siihen haluaa palata aina uudestaan, vaikka satunnaisesti eksyisi polulta.

    Painonhallinnan kulmakiviin ei kuulu ainoastaan ruokavaliomuutokset, vaan kestävä painonhallinta rakentuu kaikista hyvinvointiin vaikuttavista palasista. Uni on näistä tekijöistä tärkein, sillä riittävän suurena ja laadukkaana annoksena se mahdollistaa palautumisen ja kehittymisen päivän henkisistä ja fyysisistä rasituksista. Riittävä uniaika tukee painonhallintaa paitsi fysiologisten prosessien kautta, niin myös siksi, että tällöin jää vähemmän tunteja vuorokaudessa vierailla jääkaapilla. Valmennustyössä olen huomannut, että painonpudotus on helpointa niille asiakkaille, joilla on kyky ja mahdollisuus mennä säännöllisesti iltaisin ajoissa nukkumaan ja nukkua riittävän pitkät yöunet. Epäsäännöllistä unirytmiä esimerkiksi vuorotyön johdosta ylläpitävien asiakkaideni ruokailu vaatii huomattavasti tarkempaa ohjausta, mutta on silti toteutettavissa järkevästi.

    Unen lisäksi liikunta on kulmakivi painonhallinnassa. Liikunta yksin on heikko painonpudottaja, mutta sitäkin tärkeämpi tekijä se on kehonkoostumuksen muuttamisessa terveempään suuntaan. Erityisen tehokkaasti liikunta polttaa haitallista sisäelinrasvaa, joka on monen elintapasairauden riskitekijä. Painonpudotusvaiheessa liikunnalla, tarkemmin sanottuna lihasvoimaharjoittelulla, kohdennetaan painoa pudottava vaikutus nimenomaan rasvan palamiseen samalla usein rasvatonta lihasmassaa lisäten. Tavoitepainon saavuttamisen jälkeen liikunta auttaa ylläpitämään saavutetut tulokset ja edistää kestävää painonhallintaa. Omilla asiakkaillani painonpudotusvaiheeseen liittyvä liikunnan kokonaismäärä viikkotasolla on useimmiten 2-4 voimaharjoitusta ja 1-3 aerobista harjoitusta sisältäen sekä matalatehoista että korkeatehoista liikuntaa. Lisäksi painonhallintaa ja painonpudotusta tukee riittävä arkiaktiivisuus, esimerkiksi liikkuminen kävellen vähintään 8-10 tuhatta askelta joka päivä.

    Liikunnan ja unen (palautumisen) lisäksi painonhallinnan kulmakiviin kuuluu tietysti itse ravinto. En ole koulutukseltani ravitsemusalan asiantuntija, joten en mielelläni tarjoa ravintovalmennusta syömishäiriöistä kärsiville tai ihmisille, joilla on runsaasti ruoka-ainerajoitteita. Osaamiseni puitteissa pyrin silti aina auttamaan, mikäli tiedän, että ihminen ei apua muualta hakisi tai saisi. Omat asiakkaani pitävät valmennuksen alussa viisi päivää ruokapäiväkirjaa, jotta pääsen hieman perille asiakkaan tämän hetken ravitsemustilasta. Useimmissa tapauksissa ruokapäiväkirjan perusteella päädytään tarkentamaan asiakkaan ateriarytmiä sekä tasaamaan aterioiden makroravinnejakauma niin, että kaikilla aterioilla on tarjolla hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa sekä kasviksia tasaisesti ympäri hereilläoloajan . Joillekin ihmisille sopii hyvin, että heille annetaan täsmällinen ravinto-ohjelma eli ohjeet siitä, mitä tulee syödä mihinkin kellonaikaan. Useimmiten on kuitenkin parempi, että ihminen koostaa itse ruokavalionsa tiettyjen raamien puitteissa, jotka ohjeistan valmennuksen alussa. Tällöin voidaan yleensä käyttää niitä ruoka-aineita, jotka ovat asiakkaalle tuttuja ennestään. Tarkennusta tarvitaan usein hiilihydraattilähteiden valintaan, rasvojen monipuoliseen käyttöön sekä riittävän proteiininsaannin varmistamiseen unohtamatta runsasta kasvisten käyttöä.

    Kun ihminen koostaa itse ruokavalionsa terveellisistä elementeistä, on pysyvän elämäntapamuutoksen riski kaikessa positiivisuudessaan paljon suurempi kuin valmiita ruokavalio-ohjelmia noudattamalla. Elämäntapamuutokset ovat aina sekoitus pitkää pohdintaa ja lyhyttä harkintaa, jossa tuurilla ja tilaisuudellakin on osansa. Kestävässä painonhallinnassa on oleellista tehdä suurin osa asioista oikein enimmän aikaan, ja olla itselleen armollinen kaikesta muusta, sillä elämään pitää mahtua myös herkut ja nautinnot – mitä ne sitten kenellekin tarkoittavat. Oman valmennusperiaatteeni mukaan liikunnan ja ravitsemuksen tulee aina olla voimavaroja lisääviä tekijöitä elämässä, ei päinvastoin.

     

    Mikäli tarvitset tukea liikunnalliseen tai ravitsemukselliseen elämänmuutokseen, niin ota rohkeasti yhteyttä – yhteystiedot löytyvät etusivulta.

    -Aki Laitinen-

  • Elämä, harjoittelu & palautuminen

    Elämä, harjoittelu & palautuminen

    Maailman huipulla ei jätetä kiviä kääntämättä menestystä jahdatessa. Tästä huolimatta yksi iso osa-alue ja tärkeä menestystekijä on saanut ansaitsemansa huomion toden teolla vasta viime vuosina, nimittäin palautuminen. Tavoittelitpa sitten lihaskasvua, voimaa, nopeutta, taitoa tai vaikka pitkää uraa vaativassa työtehtävässä, niin mitään näistä et saavuta ilman riittävää palautumista harjoittelun ja elämän kokonaiskuormituksesta. Kyky palautua määrittelee myös harjoittelun volyymia ja intensiteettiä ja itse asiassa koko harjoitusohjelman sopivuutta kullekin yksilölle. Näin ollen ei ole kannattavaa seurata kenenkään toisen harjoitusohjelmaa, koska palautumiskapasiteetti ja elämän kokonaiskuomitus ovat kaikilla ihmisillä erilaisia. Lisäksi doping-aineilla palautumista voidaan tehostaa tavallisen kuntoilijan ulottumattomiin (kaikista näistä syistä johtuen ammattiurheilijoiden tai ammattilaiskehonrakentajien ohjelmia ei kannata kopioida).

    Palautumista on pääasiassa kahdenlaista: välitön palautuminen mahdollistaa voimaharjoittelussa lihaksen energiavarastojen täydentymisen sarjojen välissä ja näin ollen usean työsarjan tekemisen samalla lihasryhmällä. Hidas palautuminen taas mahdollistaa uuden harjoituksen suorittamisen samalla lihasryhmällä tietyn ajan päästä edellisestä harjoituksesta. Liian vähäinen palautuminen sarjojen välissä heikentää treenitehoa ja haittaa erityisesti maksimivoiman kehittymistä. Puutteellinen palautuminen harjoitusten välillä taas johtaa toistuvasti koettuna akuuttiin ylirasitustilaan ja herkistää loukkaantumisille. Kokonaiskuormituksen kasvaessa sietämättömäksi vaarana on niin sanottu krooninen ylikuntotila, jossa autonomisen hermoston tasapaino häiriintyy aiheuttaen vakavia fyysisiä ja psyykkisiä oireita.

    Stressi on käsite, josta on totuttu puhumaan lähinnä henkilökohtaisten ongelmien tai työpaineiden yhteydessä elimistön ulkopuolelta tulevana kuormitustekijänä. Stressin käsitteeseen liittyykin vahvasti psyykkinen kuormitus, tunne siitä, että omat voimavarat eivät riitä käsillä olevan tilanteen hoitamiseksi. Stressin luonnolliseen hoitoon vaaditaan palatumista. Mikäli kovan stressijakson aikana yritetään suoriutua vaativasta harjoittelumäärästä liikunnan saralla, niin lopputuloksena on tavallista helpommin uupumus, joka voi näyttäytyä sekoituksena akuutin ylirasitustilan ja stressin oireita. Tässä vaiheessa kyseessä on vielä enemmän kokemus omien voimavarojen loppumisesta, mutta jatkuessaan kuormitus voi johtaa loppuunpalamiseen (burn-out), josta toipumiseen vaaditaan usein pitkä sairausloma ja ammattiapua. Liikunnan suorituksenomainen harrastaminen voi siis pahimmillaan edistää tällaisen tilan syntyä, mikäli stressiä yritetään purkaa pelkästään liikunnan keinoin.

    Mitä siis tehdä, jotta elämän kokonaiskuormitus pysyy hallinnassa? Seuraavana on lista asioista joilla voidaan edistää palautumista harjoittelun ja muun elämän koetellessa kehoa:

    •  Unta 7-8 h vuorokaudessa
    •  Riittävästi ravintoaineita ja tasapainoinen ateriarytmi
    •  Kovatehoisen ja matalatehoisen liikunnan vaihtelu harjoitusohjelmassa
    •  Lihashuolto (itse tehtynä ja ammattilaisen toimesta)
    •  Jäähdyttely harjoittelun jälkeen (käynnistää palautumisen) (HUOM! Katso päivitys tekstin lopussa)
    •  Mukavia, stressittömiä vapaa-ajan aktiviteetteja
    •  Rauhoittumishetkiä kiireisen arjen keskellä (mindfulness, syvähengitys, jooga yms.)
    •  Riittävä kokonaislepoaika työstä palautumiseksi
    •  Positiivinen näkökulma asioihin ja ihmisiin

    Uni on palautumisen perusta ja aika, jolloin harjoittelusta tarkoituksella vaurioitetut lihakset korjaantuvat, hermosto palauttaa tasapainonsa ja työn johdosta ideoita pursuvat aivot lokeroivat asiat oikeaan järjestykseen. Uniaika on yksilöllistä ja jokainen lähes varmuudella tietää saako tarpeeksi unta vai ei; energiatasojen säilyminen työpäivän aikana kertoo tästä yleensä tarpeeksi. Ravintoaineiden riittävä saanti takaa palautumisen edistymisen kaikkina ajan hetkinä. Yleensä riittää, kun pitää huolen, että kaikilla 4-5 aterialla syö hiilihydraattia, proteiinia, rasvaa ja kasviksia.

    Liikunnan tehon vaihtelu mahdollistaa useamman harjoituksen suorittamisen viikon aikana, samoin kuin eri lihasryhmien harjoittaminen eri päivinä. Erityisen tärkeää intensiteetin vaihtelu on hermoston palautumiselle kovatehoisesta harjoituksesta. Maksimivoimapäivää voi viikko-ohjelmassa seurata esimerkiksi matalatehoinen aerobinen harjoitus tai toisinpäin. Taito-, nopeus- ja maksimivoimaharjoitteet on paras tehdä hyvin palautuneessa tilassa. Aerobista harjoittelua voi tehdä muulloinkin, kuten myös lihasta kehittävää hypertrofista harjoittelua, kunhan pitää huolen, että kokonaiskuorma on oman palautumiskapasiteetin sisällä. 

    Monipuolinen harjoittelu on tärkeää erityisesti silloin, kun harjoitellaan määrällisesti paljon. Monipuolisuutta voi tukea jo alkulämmittelyssä, johon voi yhdistää liikkuvuusharjoittelua ja dynaamisia venytyksiä. Harjoituksen jälkeen toteutettu aerobinen jäähdyttely ja kevyt staattinen venyttely yhdistettynä rauhalliseen syvähengitykseen aktivoivat parasympaattista hermostoa minimoiden harjoituksen aiheuttaman stressitilan kestoa ja käynnistäen palautumisprosesseja. Harjoittelun jälkeen esimerkiksi seuraavana päivänä itselle sopiva kevyt aktiivisuus voi edistää palautumista kuormituksesta. Erilaiset itse toteutetut kuuma-/kylmähoidot tai manuaaliterapeutin suorittama hieronta silloin tällöin voivat vahvistaa omaa kokemusta palautumisesta.

    Tietoisen läsnäolon (mindfulness) harjoitteet, syvähengitys, lukeminen, kutominen tai mikä tahansa nautinnollinen aidon tekemisen tai olemisen muoto edistää parasympaattisen hermoston hallinnointia elimistössä, jolloin ihminen rauhoittuu, stressitasot laskevat, ravintoaineiden imeytyminen ja immuunipuolustus tehostuvat ja palautumisprosessit saavat tilaa toimia. Parasympaattinen hermosto on vallassa erityisesti unen aikana, jolloin esimerkiksi harjoittelun aikaansaamat vauriot lihaksessa korjaantuvat ja lihas kasvaa. Edellä mainituilla harjoituksilla ja tietoisella läsnäololla voidaan tämän lisäksi edistää parasympaattisen hermoston toimintaa myös päiväsaikaan ja näin vähentää merkittävästi kokonaiskuormitusta (stressiä). Harjoittelun voi aloittaa esimerkiksi kahvitauoilla 1-3 kertaa päivässä keskittyen pelkästään omaan hengitykseen 1-5 minuuttia kerrallaan.

    Yksilöllinen harjoitusohjelma on ensisijainen keino rakentaa toimiva viikko-ohjelma, jossa huomioidaan työn, perheen, harrastusten ja vapaa-ajan vaatimuksista selviäminen kunnialla, toisin sanoen elämän kokonaiskuormasta palautuminen. Pääsääntö on, että ammattiurheilijalla muun elämän on joustettava urheilun ehdoilla kehittymisen varmistamiseksi, kun taas kuntoilijalla harjoitusohjelman on joustettava muun elämän vaatimusten mukaisesti. Omalla kohdallaan voi miettiä, mikä on minimimäärä liikuntaa, mikä sopii tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Esimerkiksi kahdella viikkoharjoituksella kuntosalin puolella voi tehdä jo ihmeitä, kun harjoitusohjelma rakennetaan oikein. Mikäli tähän lisää 1-2 kestävyysominaisuuksia edistävää harjoitetta, niin saa poimittua suurimman osan liikunnan terveyttä edistävistä ominaisuuksista lisäämättä liikaa elimistön stressikuormaa. Mikäli valmentajasi/personal trainerisi ei osaa ottaa huomioon elämän kokonaiskuormitusta harjoitusohjelmaasi suunnitellessa, niin etsi sellainen joka osaa.

    Ylirasituksen ensimmäisiä merkkejä ovat usein erilaiset uniongelmat (herääminen kesken unien, nukahtamisongelmat, levoton uni), suorituskyvyn lasku harjoitellessa, sykkeen muutokset (kohonnut leposyke aamuisin tai ns. ortostaattisen sykkeen nousu), ärtyneisyys, motivaation puute harjoitteluun, flunssakierre, lihaskivut jne. Jos tällaiset oireet havaitsee ajoissa, niin usein muutaman päivän / viikon levolla on mahdollisuus palautua nopeasti harjoituskuntoon. Kuormittava elämäntilanne voi olla sekoitus työ- ja henkilökohtaisen elämän vaatimuksia, joiden ristipaineessa armottomuus itselle esimerkiksi liikuntaharrastuksessa saattaa katkaista kamelin selän. Sisällyttämällä arkeen palautumista edistäviä toimenpiteitä ja hallitsemalla harjoittelun määrää voidaan tehokkaasti estää ylirasitus- ja uupumistilojen kehittymistä, ja harjoittelu pysyy nautinnollisena tukien arjessa jaksamista.

     

    -Aki Laitinen-

    PÄIVITYS 6/2018: Jäähdyttelyn vähäinen merkitys palautumiseen on avautunut itselleni paremmin tämän kirjallisuuskatsauksen kautta. Edelleen suosittelen jäähdyttelyä erityisesti autonomisen hermoston tai sydämen sairauksista kärsiville sekä niille, jotka siitä nauttivat tai joiden aerobisen harjoittelun määrä viikossa jää hyvin vähäiseksi.

  • Liikunta ja voimaharjoittelu sairastumisen jälkeen

    Tässä kirjoituksessa pyrin osoittamaan, että liikunta ja erityisesti voimaharjoittelu mahtuvat elämään myös silloin, kun ihmisellä on jokin perussairaus, kuten esimerkiksi diabetes, astma, sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti tai häntä kohtaa jokin yllättävä tapahtuma, kuten sydän- tai aivoinfarkti.

    Usein äkillisen tapahtuman, esimerkiksi sydäninfarktin, jälkeen ihminen pelkää liikunnan aloittamista. Tällöin onkin tärkeää kuunnella hoitavan lääkärin ja fysioterapeutin ohjeistusta siitä, millä tavalla ja kuinka suurella kuormituksella saa lähteä liikkeelle. Nykypäivänä liikuntaa pidetään kuitenkin tärkeänä osana erityisesti hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksien kuntoutusta ja hoitoa, kuten käy ilmi tässäkin kirjoituksessa hyödyntämästäni liikunnan Käypä hoito -suosituksesta.

    Astma on tulehduksellinen hengityselinsairaus, joka aiheuttaa keuhkoputkien ahtautumista. Nykyään astman hoito on korkeatasoista, ja liikunta kuuluu siihen olennaisena osana. Kohtuullinen aerobinen harjoittelu on astmaatikolle tärkeä, koska se ylläpitää tai parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä. Jotkut astmaatikot pelkäävät liikunnan aiheuttamia kohtauksia, mutta tällaisten ilmetessä kyse on astman hoidon epätasapainosta, johon lääkäri voi reagoida lääkitystä säätämällä. Kunnon kohottaminen pikku hiljaa auttaa myös tähän vaivaan, koska tehokkaampi hapen käyttö elimistössä vähentää liikunnan aiheuttaman astmakohtauksen riskiä. Ehdottoman tärkeää on riittävä lämmittely ja jäähdyttely. Voimaharjoittelu on erinomainen harjoitusmuoto myös astmaatikolle, ja harjoittelua muuttamalla voidaan säätää sen hengityselimistölle aiheuttamaa rasitusta: kiertoharjoittelulla tai vuorosarjoilla saadaan sydämelle ja keuhkoille enemmän rasitusta, kun taas rauhallisemmalla paikkaharjoittelulla voidaan tarvittaessa vähentää keuhkorasitusta. On hyvä huomata, että myös tavallinen perusvoimaharjoittelu toistoilla 8-12 ja muutaman minuutin palautuksilla aikaansaa vuorenvarmasti hengästymistä, hikoilua ja sydämen sykkeen nousua yhdistettynä lihakseen kohdennettuun harjoitusvaikutukseen. Lisäksi hyvällä alkulämmittelyllä ja jäähdyttelyllä on mahdollisuus lisätä aerobisen työn määrää harjoituksessa.

    Tyypin 2 diabetes on aineenvaihduntasairaus, johon hoitamattomana liittyy kohonneita verensokeriarvoja johtuen insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta kudoksissa sekä haiman heikentyneestä insuliinierityksestä. Sairauteen liittyy tunnusomaisesti heikko fyysinen suorituskyky, jonka parantamiseksi on perinteisesti suositeltu kestävyysliikuntaa. Nykyisin lihasvoimaharjoittelun merkitys ymmärretään paremmin, ja se mainitaan myös Käypä hoito -suosituksessa. Lihaskudoksen määrä ja laatu ovat tyypin 2 diabeteksessa oleellisia, koska jo pelkkä lisääntynyt lihasmassa parantaa insuliiniherkkyyttä varastoimalla sokeria verestä. Lisäksi voimaharjoittelu vaikuttaa edullisesti rasva-aineenvaihduntaan, joka on kiinteässä yhteydessä insuliinin toimintaan. Sairastuneen on tärkeä muistaa, että liikunnan vaikutuksia ei voi varastoida, joten säännöllisyys on tärkeää: voimaharjoittelua ainakin kahdesti viikossa sekä riittävän aktiivinen arki, johon kuuluu päivittäin portaiden nousua ja kävelyä tai erikseen suoritettavaa, vähintään 30 minuuttia kestävää kohtuutehoista liikuntaa. Tyypin 2 diabeteksen kohdalla liikunta aloitetaan usein vasta sairastumisen jälkeen, jolloin siitä on hyvä keskustella lääkärin kanssa ja aloittaa harjoittelu maltillisesti mutta nousujohteisesti.

    Sepelvaltimotauti on sydäntä huoltavien valtimoiden ahtauma, joka vaikeuttaa sydänlihaksen verenkiertoa aiheuttaen hapenpuutetta. Tauti voi oireilla rintakipuna rasituksessa, mutta sen ensimmäinen oire voi olla sydäninfarkti tai äkkikuolema. Sairauden tärkeimmät riskitekijät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja kolesteroli sekä diabetes. Liikunta pienentää sepelvaltimotautiin sairastumisen riskiä, mutta on myös tärkeä osa jo todetun sairauden kuntoutusta. Sepelvaltimotaudissa on kuitenkin oleellista löytää tasapaino liikunnan tehon ja turvallisuuden välillä, mikä edellyttää terveydenhuollon ammattilaisten tekemää arviota potilaan kokonaistilanteesta sekä sairauden hoitotasapainosta ja lääkkeiden vaikutuksesta liikuntaan. Suurimmalle osalle potilaista liikunta ja voimaharjoittelu sopivat kuitenkin hyvin, ja tuottavat hyviä tuloksia yhdistettyinä ruokavalio- ja elämäntapamuutoksiin sekä lääkehoitoon.

    Sydämen vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire jostakin sydänsairaudesta, jossa sydämen pumppauskyky heikkenee usein pitkän ajan kuluessa. Sydämen vajaatoimintaa esiintyy tavallisimmin ikääntyneillä, ja sen yleisimpiä oireita ovat hengenahdistus, väsyminen, jalkojen turvotus sekä painonnousu. Vajaatoiminnan syyn selvittämisen ja lääkehoidon lisäksi liikunta on keskeisessä asemassa fyysisen suorituskyvyn parantamisessa ja oireiden hillitsemisessä. Tässäkin tapauksessa yksilöllinen arvio on tärkeää, koska huomioitavia asioita on paljon. Käypä hoitona suositellaan kuitenkin kestävyys- ja voimaharjoittelun yhdistelmää, jonka on todettu parantavan elämänlaatua enemmän kuin pelkän kestävyysliikunnan. Voimaharjoittelussa tärkeintä on huomioida omat tuntemukset sekä jatkuva hengitys eli valsalva-ilmiön estäminen (ei pidätetä hengitystä).

    Liikunta vähentää erilaisten syöpätautien riskiä, josta erityisesti paksusuolen syövän ja rintasyövän kohdalla on melko vakuuttavaa näyttöä. Myös syöpädiagnoosin jälkeen liikunta on turvallista ja siitä voi olla hyötyä jaksamiseen, mikäli se sopii ihmiselle yksilöllisesti. Lääketieteellisen hoidon jälkeen liikunnan aloittaminen tai jatkaminen on täysin yksilöllistä ja hyödyllistä vain, jos se parantaa potilaan elämänlaatua. Tällöin liikunnasta voidaan saada sen yleisiä positiivia vaikutuksia, kuten ahdistuksen vähenemistä, voimaa, kestävyyttä, omakuvan parantumista, jaksamista yms.

    Osteoporoosi eli luukato aiheuttaa luun massan pienentymistä lisäten murtumariskiä. Se voi johtua useasta eri tekijästä ollen joko itsenäinen sairaus tai seuraus jostakin toisesta sairaudesta. On tärkeä huomioida, että kyseessä on myös miesten sairaus, vaikkakin naisilla yleisempi. Luumurtumien ehkäisyssä tärkeintä on kiinnittää huomiota liikuntaan, ravintoon (kalsium + d-vitamiini) ja kaatumisten ehkäisyyn. Liikunnan täytyy olla luustoa monipuolisesti kuormittavaa ja sen pitää sisältää vääntöjä, iskuja, tärähdyksiä ja värähtelyjä. Erityisesti ikääntyneillä lihasvoimaharjoittelu on äärimmäisen tärkeää, koska se lisää toimintakykyä ja vähentää kaatumisriskiä. Kaatumiset eivät kuulu normaaliin ikääntymiseen, vaikka ovatkin ikääntyneiden yleisin tapaturma. Voimaharjoittelu sopii harjoittelumuotona myös liikuntarajoitteisille. Omaa osteoporoosiriskiään voi arvioida täällä.

    Olen nyt käynyt läpi kourallisen sairauksia, joihin liikunnalla näyttäisi olevan positiivisia vaikutuksia niin ehkäisyssä kuin hoidossakin. Lista ei tietenkään pääty tähän, vaan kyseessä on vain pintaraapaisu. Tarkoituksena oli osoittaa, että silloinkin, kun ihminen voi huonosti, niin on mahdollista että liikunnalla voidaan parantaa tilannetta. Tärkeintä on huomioida tilanteiden yksilöllisyys ja lääkärin arvio liikuntamahdollisuuksista. Harvoin on niin, että liikunta pahentaisi hoitotasapainossa olevaa perussairautta, tai että sairaus estäisi liikunnan harrastamisen. Mikäli sairautesi ei löytynyt kirjoituksesta, niin lisätietoa saat Käypä hoito -suosituksesta sekä lääkäriltä tai fysioterapeutilta. Älä luovu liikkeestä sairaanakaan.

    LÄHTEET:

    Vuori I, Taimela S, Kujala U, toim. 2005. Liikuntalääketiede. 3., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim. Hämeenlinna: Karisto Oy:n kirjapaino.

    Käypä hoito. 2012. Liikunta.

    Muut tekstiin linkitetyt lähteet.

  • Harjoitteluun sitoutuminen

    Nyt pohdin hiukan sitä, mitä voimaharjoitteluun sitoutuminen käytännössä vaatii. Monestihan aloitamme harjoittelun intoa täynnä vaikkapa vuoden vaihteessa, mutta jo helmikuussa into alkaa laantua ja treenit jäävät. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka nuorena löytävät kuntosaliharjoittelun ja jatkavat sitä säännöllisesti hamaan tappiin asti. Itse kävin salilla ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, ja olen sen jälkeen kokenut monta kertaa sen tunteen, kun pitkän tauon jälkeen joutuu aloittamaan kaiken alusta. Mutta onko kyseessä sittenkin enemmän tunne kuin tosiasia, että tauon jälkeen harjoittelu alkaisi nollasta.

    Kuten edellisessä jutussani kerroin, niin hyvä voimaharjoittelu perustuu tiettyjen perusliikemallien, esimerkiksi kyykkyyn menon, työntämisen, vetämisen ja eteentaivutuksen, toistamiseen. Näitä samoja asentoja käytämme arkielämässä, mutta voimaharjoittelussa teemme asiat hieman teknisemmin turvallisuusnäkökulma huomioiden, kun käytetään lisäpainoja. Opeteltuamme nämä perusteet, esimerkiksi maastavedon (eteentaivutus), voimme lähteä kehittämään vaativampia liikkeitä, kuten rinnallevetoa. Kun nämä perustekniikat opetellaan huolellisesti, niin paluu harjoitteluun pidemmänkin tauon jälkeen on helpompaa, koska keho ei unohda, vaan priorisoi.

    Toinen asia mikä mielestäni ansaitsee huomion, on se ikävä tunne siitä, että kaikki aiemmin tehty työ valuu hukkaan harjoittelutauon aikana; voima katoaa ja kovalla työllä hankitut lihakset häviävät lämpönä ilmaan. Yksi harjoittelun perusperiaatteista on harjoitteluun mukautuneen elimistön palautuminen alkuperäiseen tilaan, jos harjoittelu lopetetaan kokonaan. Monen ihmisen mielessä tämä hankaloittaa paluuta voimaharjoittelun pariin, koska ei haluta tehdä samaa työmäärää uudestaan. Tosiasiassahan tämä on aivan älytön ajatusmalli: se että joskus on ollut hyvässä kunnossa, ei voi tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa haluaa olla nykyistäkin huonommassa kunnossa. Ajateltaisiinko mieluummin niin, että onpas hienoa kun aiemmin pidin kunnostani huolta ja käytin lihaksiani kuten niitä on tarkoitettu käytettävän, enköhän pysty samaan tulevaisuudessakin. Todellisuudessa aiemmasta harjoittelutaustasta on pelkästään hyötyä, eikä koskaan ole liian myöhäistä jatkaa tai aloittaa voimaharjoittelua.

    Sitoutumisessa harjoitteluun on tärkeintä, että voimaharjoittelusta tulee kiinteä osa elämää, jolloin pieni harjoittelutauko silloin tällöin ei vaikuta kokonaisuuteen millään tavalla. Liikunnalliseen elämäntapaan pääsee jo kahdella harjoituskerralla viikossa. Tähän päälle yksi lenkki tai pallopelivuoro ja muutoin riittävän aktiivinen arki sisältäen portaiden käyttöä ja kävelyä paikasta toiseen päivittäin takaavat jo suurimman osan liikunnasta saatavista terveyseduista. Rasittavan elämäntilanteen aikana yksikin voimaharjoitus viikossa pitää lihaskuntoharjoittelun osana elämää, ja tilanteen helpottaessa harjoitusmäärää voi taas kasvattaa. Kuntoilijan ei tarvitse ottaa esimerkkiä tai paineita kehonrakentajien kuusi-kertaa-viikossa-salillla tyyppisistä ohjelmista, etenkään jos lähtötilanne on nolla liikuntakertaa viikossa. Harjoittelua aloitettaessa kannattaa pitää mielessä, että keho tottuu aika nopeastikin siltä vaadittuun työmäärään, ja kehityksen jatkumiseksi työtä on tavalla tai toisella lisättävä. Tästä syystä ei kannata aloittaa viidellä liikuntakerralla viikossa, vaan jättää harjoitusmäärien lisääminen odottamaan sitä aikaa, kun se palvelee kehityksen jatkumista.

    Voimaharjoittelun ottaminen osaksi elämää ei siis vaadi mahdottomia ainakaan ajankäytöllisesti. Tämä ei tarkoita, etteikö harjoittelun laatuun pitäisi kiinnittää huomiota, ja itse harjoituksen aikana on ponnisteltava riittävästi, jotta vähäinenkin harjoitusmäärä tuottaisi kehitystä. Mutta silloin kun voimaharjoittelu on osa elämäntapaa, niin ei ole väliä onko kehitys kaikissa elämäntilanteissa optimaalista, vaan tärkeämpää on, että lihaksia käyttää. Sitä varten ne ovat olemassa.

  • Näin aloitat voimaharjoittelun

    Käytän blogissani tarkoituksella termiä voimaharjoittelu kuvaamaan monenlaista painoharjoittelua. Pidän sanasta, koska lihasvoima on kaiken liikkeemme ja toimintakykymme perusta. Jos kuitenkin tarkastellaan kuntosalilla harjoittelevia ihmisiä, niin harjoittelun motiivi on usein muu kuin pelkkä voiman hankinta. Osa harrastaa voimanostoa, jossa tavoitteena on maksimoida tulos kolmessa eri suorituksessa: jalkakyykyssä, penkkipunnerruksessa ja maastavedossa. Painonnoston lajiliikkeet taas ovat tempaus ja työntö. Toisia tekniset suoritteet kiinnostavat vähemmän, ja tavoitteena on lihasmassan maksimointi painoharjoittelulla. Kutsutaan heitä nyt tasostaan riippumatta kehonrakentajiksi. Osa salilla kävijöistä taas voi olla urheilijoita, jotka voimaharjoittelevat tukeakseen omaa urheilusuoritustaan. Suurin ihmisryhmä kuntosalilla on kuitenkin toivoakseni me tavalliset kuntoilijat, työ- ja eläkeikäiset, jotka haluamme pitää huolta lihaskunnostamme, toimintakyvystämme ja yleisestä hyvinvoinnistamme.

    Kuten näemme, niin ihmisten syyt voimaharjoitteluun ovat moninaisia, eikä kenenkään toisen motiivi ole sen arvokkaampi kuin sinun tai minun. Tämä kannattaa pitää mielessä, jos tulee arvostelleeksi jonkun toisen harjoittelua; hänellä voi olla hyvä syy tehdä erikoisen näköistä harjoitettaan. Tämä on positiivinen viesti myös kaikille niille, jotka haluaisivat aloittaa kuntosalilla käynnin, mutta pelkäävät arvosteltavaksi joutumista: voimaharjoittelu kuuluu meille kaikille, ikään, sukupuoleen, motorisiin taitoihin tai liikuntahistoriaan katsomatta.

    Voimaharjoittelun aloittamisessa on kuitenkin järkevää seurata muutamia perusasioita, jotka ajan saatossa on todettu kerta toisensa jälkeen toimiviksi:

    1. Aloita harjoittelu lihasmassaa ja lihaksen voimakestävyysominaisuuksia lisäävällä harjoittelulla. Tämä tarkoittaa, että yhdessä liikkeessä tehdään 2-3  sarjaa ja 10-20 toistoa sarjassa parin minuutin palautuksilla. Näin annat kehollesi aikaa sopeutua harjoitteluun.
    2. Tee 2-3 harjoitusta viikossa, joko kaikkia vartalon suurimpia lihasryhmiä kerralla tai niin, että yhdellä kertaa teet ylävartalon ja toisella alavartalon lihaksia. Pidä harjoitusten välissä ainakin yksi välipäivä.
    3. Opettele perusliikemallit hyvin toistamalla niitä usein. Kuten muissakin harrastuksissa, niin myös voimaharjoittelussa on perustekniikoita, jotka voi oppia vain toistamalla ne selkärankaan asti. Kyykkyyn meno, lattialta tavaran poimiminen, käden nostaminen ylähyllylle ja vaikka laatikon avaaminen ovat aivan jokapäiväisiä toimintoja, joiden liikemalleja voimaharjoittelussa sovelletaan painojen kanssa.
    4. Muista että kaikkea ei voi saada kerralla. Käytä aikasi perustekniikoiden harjoitteluun ja lihaksen totuttamiseen voimaharjoitteluun. Harjoitusmäärien lisäämisen aika tulee myöhemmin – maksimipainojen testaamisen aika tulee myöhemmin.
    5. Hanki tietoa. Lue ensin jokin helppotajuinen teos. Mikäli englanti taipuu, niin maailma aukenee internetissä, mutta tiedon määrä voi alkaa pelottaa.

    Ajatusta kuntosaliharjoittelusta (tai voimaharjoittelusta kotona) kannattaa maiskutella mielessään, eikä siitä kannata luopua, vaikka hetkittäin epäluulo ja pelko iskisivät tajuntaan. Kaikissa asioissa elämässä olemme ensin vasta-alkajia, ja kaikki myös tietävät sen tunteen, kun jossain vaiheessa tajuaa osaavansa jotain, mikä aiemmin tuntui vaikealta. Kaikki aloittavat jostain. Kaikilla on lupa harjoitella. Kaikkien kannattaa harjoitella itsensä tähden. Milloin sinä aloitat?

  • Voimaharjoittelu 101

    Blogin ensimmänen postaus on hyvä aloittaa määritelmällä siitä, mitä voimaharjoittelu mielestäni on ja minkälaista etua se yksilölle saa aikaan. Harjoittelun aloittamista pohtivan kannattaa keskittää ajatuksensa positiivisiin asioihin, ja pidemmälle ehtinyt voi miettiä, onko harjoittelu antanut jotain enemmänkin kuin mitä alkuun toivoi.

    Voiman ja lihasmassan kasvu on elimistön luonnollinen vastaus lisääntyneeseen työmäärään sekä keholle asetettuihin fyysisiin vaatimuksiin. Kehon rasittaminen, siitä palautuminen ja entistä suurempaan työmäärään tottuminen on ollut aina ihmiselle ominaista, mutta nykyinen elämäntapamme – istumatyö ja moottoroidut kulkuneuvot ynnä muut keksinnöt mukaan lukien – ovat tehneet siitä entistä harvinaisempaa. Koska arjessa harvoin käytämme lihaksiamme niiden hyvinvoinnin ja potentiaalin edellyttämällä tavalla luonnollisesti, niin on se järkevää suorittaa tietoisesti ja turvallisesti voimaharjoittelun avulla.

    Lihasten kasvattamisesta tai huomattavan voimatason saavuttamisesta kiinnostunutta harjoittelijaa ei tarvitse erityisemmin motivoida terveydellisillä seikoilla voimaharjoitteluun, koska eteenpäin ajava voima on jo olemassa. Monia kiinnostaa myös voiman lisääntymisen tuomat höydyt muissa lajeissa. Mutta maailma on täynnä ihmisiä, joita lihaksikkuus tai se, kuinka paljon penkistä nousee, ei voisi vähempää kiinnostaa – mikä heille motivaatioksi?

    Omalla kohdallani syyt voimaharjoitteluun ovat vaihdelleet vuosien varrella, samoin kuin harjoittelumuodot voimanostosta painonnostoon ja lihaksen kasvatukseen. Nuoruusvuosina harjoittelu oli sosiaalista toimintaa kavereiden kanssa ja peili oli tärkeä motivaattori. Aikuisiällä innostuin painonnostotekniikoista ja lajinomaisesta oheisharjottelusta. Myöhemmin motivaatiota on kasvattanut entisestään perehtyminen voimaharjoittelun edullisiin terveysvaikutuksiin sekä fysioterapiaopintojen kautta siihen, kuinka monipuolinen ja itsensä korjaava ihmisen elimistö on, kun sitä sopivasti kuormitetaan. Vaikka tulokseni missään harjoittelumuodossa eivät ole (vielä) olleet päätä huimaavia, niin itsensä haastamisen mahdollisuus vie salille kerta toisensa jälkeen. Mutta voimaharjoittelun hyödyt ovat vielä tätäkin moninaisemmat. Koska terveys on ainutkertaista, niin luettelen tässä muutamia positiivisia vaikutuksia, joita voimaharjoittelulla näyttäisi olevan terveyteen:

    Luusto: tunnettu tosiasia on, että erityisesti kasvuiässä luusto tarvitsee riittävästi kuormitusta tullakseen vahvaksi; lapsuusiän kuormituksella on vaikutusta koko loppuelämälle. Mutta luuston kuormittamisella liikunnan avulla on samanlaisia edullisia vaikutuksia myös aikuisena mm. ehkäisten osteoporoosia. Voimaharjoittelulla on tässä vielä etulyöntiasema, koska parantunut lihasvoima ja voimantuotto parantavat tasapainoa estäen kaatumisia, jotka voivat olla luustolle kohtalokkaita erityisesti vanhemmalla iällä.

    Sydän ja verenkiertoelimistö: harjoittelutyylistä riippuen voimaharjoittelulla on erilaisia, mutta positiivisia vaikutuksia sydämeen ja verenkiertoelimistöön. Voimaharjoittelu aiheuttaa sydämelle painekuormitusta, kun taas kestävyysharjoittelu aiheuttaa tilavuuskuormitusta. Kestävyysharjoitteluun verrattuna ero on siinä, että sydämen kammioiden koko ei juuri suurene, eikä leposyke laske erityisen alas pitkäaikaisenkaan harjoittelun seurauksena. Viikko-ohjelmaan on hyvä sisällyttää sydäntä ja verenkiertoelimistöä haastavaa liikuntaa, ja sen voi hyvin toteuttaa painojen avulla esimerkiksi kiertoharjoitteluna. Kokeneemmalla harjoittelijalla lihasmassapainotteinen treeni vaati paljon myös sydämeltä ja verenkiertojärjestelmältä.

    Sokeriaineenvaihdunta: voimaharjoittelun tuloksena lihasmassan määrä kasvaa elimistössämme, mikä parantaa sokeriaineenvaihduntaa, koska aineenvaihdunnallisesti aktiivinen lihaskudos ottaa sokeria sisäänsä verenkierrosta. Tämä sekä parantaa elimistömme sokerin sietoa että tehostaa insuliinin eli sokeriaineenvaihdunnan säätelijän vaikutusta. Näin ollen lihasmassaa lisäävä voimaharjoittelu toimii suojelevana tekijänä aikuistyypin diabetesta vastaan, ja toimii myös yhtenä hoidon osana.

    Lihaskudos ja hermosto: Voimaharjoittelun kulmakivi on tietenkin itse lihaksen harjoittaminen, oli kyse sitten lihaksen kasvusta tai voiman lisäämisestä. Lihas toimii hermoston välityksellä, ja näiden yhteistoiminnan parantuminen onkin ensimmäisiä vasteita, joita harjoittelulla saadaan aikaan. Näiden toimintaan liittyy kiinteästi myös jänteet ja sidekudokset, jotka vahvistuvat harjoittelun myötä. Lihasten ja voiman vaikutusta toimintakykyymme kaikissa elämänvaiheissa kannattaa pohtia ihan itse. Jos joudun onnettomuuteen ja pitkälle vuodelepojaksolle, onko minulla tarpeeksi lihasta selviytymään liikkumattomuudesta ja lihasten surkastumisesta? Miten minulle käy vanhana, kun liikkuminen vähenee, pääsenkö itse sängystä ylös? Entä tässä elämäntilanteessa, olenko tarpeeksi hyvässä kunnossa, jotta jaksan vielä työpäivän jälkeenkin elää elämää niin kuin itse haluan?

    Voimaharjoittelun edut eivät jää näihin mainitsemiini, vaan mukaan voi laskea tukun muitakin terveydellisiä hyötyjä, joista osan saa muunkinlaisella liikunnalla. Mutta voimaharjoittelulla on lisäksi henkisen puolen hyötyjä, joita on millään muulla liikuntamuodolla vaikea saavuttaa – etenkään aikuisena ja vasta-alkajana – nimittäin itseluottamuksen ja päämäärätietoisuuden kasvu harjoittelukuukausien ja -vuosien edetessä. Raudan nostaminen itsensä haastaen kerta toisensa jälkeen vaatii ja opettaa henkistä lujuutta, ja onnistumiset palkitaan itseluottamuksen sekä itseensä ja mahdollisuuksiinsa uskomisen muodossa. Rauta on rautaa, mutta se voi opettaa itsestä paljon.

    Lähteet ja lisäluettavaa löytyy mm. näistä:

    William D. McArdle, Frank I. Katch, Victor L. Katch 2010. Exercise physiology : nutrition, energy, and human performance. 7th ed. Philadelphia : Lippincott Williams & Wilkins, 2010.

    Urheiluvalmennus : kuormitusfysiologiset, ravintofysiologiset, biomekaaniset ja valmennusopilliset perusteet / päätoimittaja: Antti Mero / toimituskunta: Ari Nummela, Kari L. Keskinen, Keijo Häkkinen. Jyväskylä : VK-Kustannus, 2004.