Kategoria: Terveys ja arki

  • Paikallinen rasvanpoltto – myytti vai mahdollisuus?

    Paikallinen rasvanpoltto – myytti vai mahdollisuus?

    Paikallinen rasvanpoltto eli rasvakudoksen väheneminen tietyltä kehon alueelta kohdennetun harjoittelun avulla on pitkään ollut kiistanalainen aihe liikuntatieteissä. Vaikka perinteinen näkemys on ollut, että rasvan väheneminen tapahtuu tasaisesti koko elimistössä, viimeaikaiset tutkimukset ovat tuoneet esiin mahdollisuuden, että paikallinen vaikutus voi olla ainakin osittain mahdollinen.

    Rasvanpolton perusperiaatteet

    Rasvanpoltto perustuu negatiiviseen energiatasapainoon, jossa energiankulutus ylittää energiansaannin. Yleisesti ottaen keho ei polta rasvaa pelkästään yhdeltä alueelta, vaan rasvakudos vähenee koko kehosta aineenvaihdunnan säätelemin mekanismein. Kuitenkin yksilöiden välillä on vaihtelua siitä, mistä rasva ensisijaisesti vähenee.

    On tärkeää huomioida, että harjoituksen aikainen rasvanpoltto ei ole sama kuin kokonaisrasvanpoltto. Vaikka tietyn alueen lipolyysi voi lisääntyä harjoituksen aikana, tämä ei tarkoita, että rasvakudos kyseiseltä alueelta vähenisi pitkällä aikavälillä. Rasvahappojen mobilisaatio on vain yksi osa rasvanpolttoprosessia, ja ne tulee myös hapettaa energiaksi ennen kuin pysyvä rasvan väheneminen tapahtuu.

    Paikallisen rasvanpolton tutkimusnäyttöä

    Useat tutkimukset ovat pyrkineet selvittämään, voiko tietyllä alueella tehty harjoittelu vaikuttaa paikalliseen rasvanpolttoon. Alla on käsitelty joitakin tärkeitä tutkimuksia aiheen parissa:

    1. Scotto di Palumbo (2017) – Effect of combined resistance and endurance exercise training on regional fat loss – Tutkimuksessa havaittiin, että yhdistetty voimaharjoittelu ja kestävyysharjoittelu saattaa vaikuttaa alueelliseen rasvanvähennykseen, mutta tulokset eivät olleet johdonmukaisia.
    2. Paoli (2021) – Effect of an endurance and strength mixed circuit training on regional fat thickness: The quest for the ’spot reduction’ – Tutkimuksessa tarkasteltiin sekamuotoisen circuit-harjoittelun vaikutuksia alueelliseen rasvanvähennykseen. Tulokset viittasivat siihen, että yhdistetty kestävyys- ja voimaharjoittelu voi edistää paikallista rasvanpalamista.
    3. Stallknecht (2007) – Are blood flow and lipolysis in subcutaneous adipose tissue influenced by contractions in adjacent muscles in humans? – Tutkimus osoitti, että lihasten supistuminen lisää verenkiertoa ja lipolyysiä (rasvan hajoamista) niiden ympärillä olevassa ihonalaisessa rasvakudoksessa. Tämä tukee ajatusta siitä, että paikallinen lipolyysi on todistettu ilmiö ja se on vauhdikkaampaa harjoittelevan lihaksen ympärillä kuin levossa olevan lihaksen kohdalla.
    4. Vispute (2011) – The effect of abdominal exercise on abdominal fat – Keskivartaloharjoittelun vaikutuksia tarkasteleva tutkimus osoitti, että pelkät vatsalihasliikkeet eivät merkittävästi vähentäneet vatsan alueen rasvakudosta.
    5. Ramirez-Campillo (2022) – A proposed model to test the hypothesis of exercise-induced localized fat reduction (spot reduction), including a systematic review with meta-analysis – Meta-analyysi ja systemaattinen katsaus esitti hypoteesin, jonka mukaan kohdennettu harjoittelu yhdistettynä aerobiseen harjoitteluun saattaisi lisätä paikallista rasvanvähennystä. Kuitenkin meta-analyysin kokonaisnäkemys oli negatiivinen, eikä se tarjonnut vahvaa näyttöä paikallisen rasvanpolton tehokkuudesta pitkällä aikavälillä.
    6. Brobakken (2023) – Abdominal aerobic endurance exercise reveals spot reduction exists: A randomized controlled trial – Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus antoi viitteitä siitä, että vatsan alueelle kohdennettu aerobinen harjoittelu saattaa tuottaa paikallista rasvanpolttoa.
    7. Mokhtar (2015) – Effect of abdominal resistance exercise on abdominal subcutaneous fat of obese women: A randomized controlled trial using ultrasound imaging assessments – Tässä tutkimuksessa paikallista rasvanpolttoa ei havaittu, mutta harjoittelematon ryhmä ylipainoisia henkilöitä poltti rasvaa keskivartalosta energiavajeessa riippumatta harjoittelusta. Tämä osoittaa, että energiavajeen seurauksena rasvan väheneminen voi tapahtua alueilla, joissa rasvanpoltto on luonnostaan aktiivisempaa.

    Mahdolliset mekanismit

    Paikallisen rasvanpolton mahdolliset mekanismit liittyvät verenkierron ja lipolyysin paikalliseen lisääntymiseen. Kun lihas aktivoituu, sen ympärillä oleva kudos kokee verenvirtauksen kasvua ja paikallinen rasvan vapautuminen voi tehostua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rasva automaattisesti poltettaisiin samasta paikasta, vaan sen edelleen hyödyntäminen energiaksi riippuu monista tekijöistä, kuten harjoituksen intensiteetistä ja kestosta. Keskeistä olisi tarkastella rasvanpolton nopeutta harjoitellulla alueella suhteessa muuhun rasvan vähentymiseen.

    On siis huomioitava, että vaikka paikallinen lipolyysi voi lisääntyä harjoituksen aikana, se ei välttämättä johda krooniseen rasvan vähenemiseen kyseiseltä alueelta. Jotkut tutkimukset ovat havainneet, että intensiivinen harjoittelu (esim. voimaharjoittelu) voi jopa vähentää ihonalaisen rasvakudoksen verenkiertoa ja lipolyysiä. Lisäksi akuutti lipolyysin lisääntyminen ei automaattisesti johda pitkäaikaiseen rasvakudoksen pienenemiseen, sillä rasvahappojen hapettaminen energiaksi vaatii useita fysiologisia prosesseja. Aerobinen koko kehon harjoittelu kuluttaa enemmän kaloreita kuin paikallinen harjoittelu, ja näin ollen yleinen suositus rasvanpudotukseen on koko kehon harjoittelun suosiminen.

    Johtopäätös

    Paikallinen rasvanpoltto ei ole ensisijainen keino rasvakudoksen vähentämiseen, mutta tutkimus antaa viitteitä siitä, että kohdennettu harjoittelu voi osaltaan vaikuttaa vaikeasti häviäviin alueisiin. Yhdistetty voimaharjoittelu ja aerobinen harjoittelu saattaa tarjota etuja niille, jotka pyrkivät vaikuttamaan tiettyihin kehonosiin. Kuitenkin, pysyvä ja tehokas vähennys rasvakudoksessa edellyttää kokonaisvaltaista harjoittelua ja terveellisiä elämäntapoja. Loppukaneettina: paikallinen lipolyysi ei automaattisesti tarkoita pitkäaikaista rasvakudoksen vähenemistä, vaan kokonaisenergiankulutus on edelleen ratkaisevassa asemassa rasvanpoltossa.

  • Kaamosmasennus: näin selviydyt syksyn pimeydestä ja talven haasteista

    Kaamosmasennus: näin selviydyt syksyn pimeydestä ja talven haasteista

    Syksyn saapuessa monet meistä tuntevat, kuinka pimeys hiipii arkeen. Vaikka ruskan värit ja vilpoinen syysilma voivat tuoda iloa, pitkät pimeät illat ja valon väheneminen vaikuttavat moniin psyykkisesti ja fyysisesti. Kaamosmasennus ja kaamosoireet ovat tähän aikaan vuodesta yleisiä haasteita, ja ne vaativat joka vuosi hieman tarkempia toimia hallinnan säilyttämiseksi. Tässä on omia kokemuksiani sekä vinkkejä, joiden avulla olen onnistunut lievittämään kaamosoireilua.

    Kaamosmasennuksen ja kaamosoireilun juurisyyt eivät ole vielä täysin selvillä, mutta tiedämme niiden liittyvän keskushermoston toimintaan. Neurokemiallisesti oireilu näkyy muun muassa serotoniiniaktiivisuuden laskuna ja melatoniinituotannon kasvuna. Serotoniini on välittäjäaine, joka vaikuttaa mielialaan ja vireystilaan, ja sen aktiivisuuden lasku voi johtaa masentuneisuuteen ja yleiseen alakuloisuuteen. Melatoniinia, joka säätelee vuorokausirytmiämme, erittyy runsaasti pimeän aikaan, mikä voi johtaa väsymykseen ja uneliaisuuteen. Nämä kaksi kemiallista yhdistettä ovat vähintäänkin yhdistettävissä kaamosoireiluun, kuten lisääntyneeseen ruokahaluun ja jatkuvaan väsymykseen.

    Valmistaudu ajoissa kaamoksen haasteisiin

    Viimeistään lokakuussa on hyvä pysähtyä ja pohtia, mitä toimenpiteitä voitaisiin tehdä, jotta kaamosmasennus ja kaamosoireet eivät ottaisi valtaa loppuvuodesta. Tässä muutama kohta, joihin kannattaa kiinnittää huomiota:

    • Työkuorma hallintaan: heti syksyn kärkeen on hyvä tarkistaa, että työkuorma ei kasva hallitsemattomasti vuoden loppua kohden. Stressin hallinta on kaamosoireilussa ensiarvoisen tärkeää, sillä liiallinen stressi heikentää jo valmiiksi kovilla olevaa mielialaa ja vähentää energiaa.
    • Palautumiselle tilaa: muista varata aikaa palautumiselle joka viikko – omat harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä voimavaroja, jotka auttavat jaksamaan rankemman ajanjakson läpi. Joskus pelkkä hetki luonnossa tai hyvien ystävien seurassa voi olla suuri apu.
    • Liikuntaa säännöllisesti: Pyri liikkumaan säännöllisesti, esimerkiksi 2-3 kertaa viikossa kunnon hikeen asti. Liikunta aktivoi keskushermostoa ja vapauttaa hyvän olon hormoneja, kuten endorfiineja, jotka voivat auttaa lievittämään kaamosmasennuksen oireita.

    Omahoitokeinot kaamosmasennuksen ja kaamosoireiden lievittämiseksi

    Kun perusasiat ovat kunnossa, kannattaa ottaa myös erilaiset omahoitomuodot mukaan kaamosmasennuksen ja kaamosoireiden lievittämiseen. Seuraavat keinot ovat olleet itselläni tehokkaita:

    1. Vuorokausirytmistä kiinni pitäminen: yritä pitää vuorokausirytmi mahdollisimman säännöllisenä – näin keho tottuu siihen, milloin pitää olla aktiivinen ja milloin levätä. Itse olen huomannut, että aikaistamalla nukkumaanmenoa pimeän aikaan saan paremman unenlaadun ja herään virkeämpänä.
    2. Altistuminen valolle: kirkasvalolampun käyttö aamuisin voi auttaa korvaamaan luonnonvalon puutetta ja säätämään vuorokausirytmiä. Tähtää valolle altistumiseen 30-60 minuuttia joka aamu, mieluiten mahdollisimman pian heräämisen jälkeen. Kirkasvalohoitoa kannattaa täydentää ulkoilulla aidossa luonnonvalossa aamuisin.
    3. Kofeiinin rajoittaminen: kahvin juonti lisääntyy helposti väsymyksen kasvaessa, mikä ei välttämättä edistä keskushermoston tasapainoa. Erityisesti myöhään iltapäivällä nautittu kofeiini heikentää unen laatua ja siten pahentaa väsymystä entisestään.
    4. Monipuolinen ravinto: satsaa kasvisten, pähkinöiden ja siementen sekä täysjyväviljan nauttimiseen sillä hyvien rasvojen ja magnesiumin saanti voi edistää hyvinvointia ja auttaa jaksamaan paremmin. Magnesium on elimistön toiminnalle keskeinen ravintoaine ja sillä on tärkeä rooli myös normaalin stressireaktion säätelyssä.
    5. D-vitamiinilisä: Suomen pimeässä talvessa D-vitamiinilisä on lähes aina välttämätön. D-vitamiini voi vaikuttaa mielialaan ja immuniteettiin, ja sen riittävä saanti voi helpottaa kaamosoireita. Kaikissa vitamiineissa on kuitenkin aina muistettava, että lääkkeen ja myrkyn välinen ero on annostelussa.

    Jos omahoito ei pidä kaamosoireita kurissa

    On hyvä muistaa, että omahoitokeinot eivät aina riitä. Jos kaamosmasennus ja kaamosoireet menevät mahdottomiksi ja vaikuttavat merkittävästi arjen toimintaan ja mielialaan, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Masennuslääkitys ja/tai psykoterapia voivat olla tärkeä osa tehokasta hoitoa silloin, kun oireet vaikeuttavat normaalia elämää.

    Kaikissa tapauksissa terveelliset elämäntavat ja yksilölliset hoitokeinot ovat tärkeitä. Elämäntapojen ja valon avulla ohjatut muutokset elimistössä eivät kuitenkaan ole välittömiä. Nämä toimenpiteet vaativat aikaa ja säännöllisyyttä, jotta niiden vaikutukset alkavat todella tuntua. Usein oireiden lievittyminen tapahtuu viikkojen viiveellä, joten maltti on valttia.

    Kaamosoireet ja kaamosmasennus eivät ole mukavia vieraita, mutta niiden kanssa voi oppia tulemaan toimeen. Pienet, johdonmukaiset teot arjessa voivat auttaa huomattavasti ja tehdä syksyn ja talven pimeistä hetkistä paikoin jopa miellyttäviä.

    Huolehdi itsestäsi, ja muista, että kevät on aina lopulta tulossa.

  • Tunnista ja voita hyvinvoinnin esteet

    Tunnista ja voita hyvinvoinnin esteet

    Terveellinen ja energinen arki, hyvä fyysinen kunto ja kokonaisvaltainen hyvinvointi ovat monen haaveissa, mutta matka näiden tavoitteiden saavuttamiseen voi olla täynnä esteitä. Näitä esteitä kohdatessamme huomaamme usein, että yksittäiset hyvät aikomukset kaatuvat toistuvasti. Kuten satojen asiakkaideni ja oman kokemukseni perusteella tiedän, nämä esteet ovat harvoin vain ulkoisia; usein ne ovat tiukasti kiinni omassa ajattelutavassamme ja elämäntavoissamme. Esteet voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan: psyykkiset, rakenteelliset ja terveydelliset esteet.

    1. Psyykkiset esteet – itsetuntemus ja uskomukset omasta kyvystä

    Psyykkiset esteet liittyvät usein tapoihin ja uskomuksiin, jotka rajoittavat mahdollisuuksiamme tehdä muutoksia elämässämme. Yksi yleisimmistä psyykkisistä esteistä on tunteiden hallitseminen ruoalla. Stressin, väsymyksen tai ahdistuksen hetkinä saatamme turvautua syömiseen lohduttaaksemme itseämme, jolloin terveelliset ruokailutottumukset jäävät taka-alalle.

    Toinen psyykkinen este on ajatus siitä, ettemme yksinkertaisesti ole liikunnallisia ihmisiä. Moni saattaa uskoa, ettei kuntosali tai säännöllinen liikunta kuulu heidän elämäänsä, koska ”en ole koskaan ollut liikunnallinen” tai ”en vain osaa treenata oikein”. Nämä syvälle juurtuneet uskomukset ovat kuitenkin vain ajatuksia, jotka muuttuvat, kun alamme kerätä todisteita omasta kyvykkyydestämme. Kun annamme itsellemme tilaisuuden kokeilla uutta ja saamme onnistumisen kokemuksia, uskomukset omista rajoituksistamme alkavat murtua. Esimerkiksi liikunnan aloittaminen turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä on yksi keino murtaa nämä ennakkoluulot.

    Ihmiset, jotka tunnistavat ja haastavat omat rajoittavat uskomuksensa liikunnan suhteen, eivät vain paranna fyysistä kuntoaan, vaan myös kokevat merkittävää parannusta psyykkiseen hyvinvointiinsa. Tällaiset muutokset edellyttävät kuitenkin rohkeutta – epämukavuusalueelle astumista ja itsensä haastamista.

    2. Rakenteelliset esteet – elämänhallinnan haasteet

    Rakenteelliset esteet ovat käytännön haasteita, jotka estävät meitä panostamasta omaan hyvinvointiimme. Yleinen esimerkki on kiire. ”En ehdi treenata, laittaa ruokaa tai nukkua kunnolla”, kuuluu monen suusta. Vaikka kiire voi tuntua todelliselta, sen juurisyy on usein hallinnan puute – elämme muiden aikataulujen ja odotusten mukaan, emmekä anna aikaa itsellemme.

    Huono ajanhallinta ja kyvyttömyys priorisoida omaa hyvinvointia ovat merkittäviä tekijöitä, jotka vaikuttavat terveellisten elämäntapojen toteutumiseen. Elämänhallinnan parantaminen, esimerkiksi suunnittelemalla viikko etukäteen ja varaamalla aikaa liikunnalle ja terveelliselle ruoalle, voi auttaa merkittävästi näiden esteiden ylittämisessä.

    On tärkeää huomata, että rakenteelliset esteet eivät yleensä ole ratkaisemattomia. Vaikka on tilanteita, jolloin on pakko asettaa muiden tarpeet omien edelle – esimerkiksi pienen lapsen syntyessä tai läheisen sairastuessa – suurin osa rakenteellisista esteistä voidaan voittaa paremmalla ajanhallinnalla ja tietoisilla päätöksillä.

    3. Terveydelliset esteet – fyysinen hyvinvointi ja sen haasteet

    Terveydelliset esteet ovat usein harvinaisempia, mutta voivat olla merkittäviä. Esimerkiksi polvi- tai selkäkivut voivat tuntua syyltä olla liikkumatta, mutta taustalla voi olla myös psyykkinen este – uskomus siitä, että keho ei kestä liikuntaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että liikunnan hyödyt terveydelle ovat hyvin tiedossa ja esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin on usein mahdollista löytää ratkaisu ammattilaisen avulla.

    Säännöllinen liikunta ei ainoastaan paranna fyysistä kuntoa, vaan se voi myös lievittää monia kroonisia terveysongelmia, kuten nivelrikkoa tai alaselkäkipuja. On kuitenkin tärkeää, että liikunta on suunniteltu oikein ja otetaan huomioon mahdolliset terveydelliset rajoitteet.

    Jos kyseessä on aito terveydellinen este, esimerkiksi diagnosoitu sairaus, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Tällöin lääkärin ja fysioterapeutin yhteistyöllä voidaan suunnitella sopiva hoito ja kuntoutus, joka mahdollistaa liikunnan ja terveellisten elämäntapojen toteuttamisen sairaudenkin kanssa.

    Lopuksi – pysyvän muutoksen toteuttaminen

    Terveellisen muutoksen saavuttaminen ei tapahdu hetkessä. Se vaatii itsetutkiskelua, esteiden tunnistamista ja konkreettisia toimia niiden voittamiseksi. Olipa kyseessä psyykkinen, rakenteellinen tai terveydellinen este, tärkeintä on ottaa ensimmäinen askel ja aloittaa muutosprosessi. Pysyvä muutos syntyy ajan myötä, kun rakennamme itsellemme uusia tottumuksia ja luomme itsellemme paremmat edellytykset elää terveellisesti.

    Jos tunnistit oman pullonkaulasi, ota yhteyttä. Autan mielelläni löytämään seuraavat askeleet matkallasi kohti parempaa arkea ja hyvinvointia.

    Aki Laitinen
    Valmentaja, fysioterapeutti

  • Kestävän painonhallinnan perusteet

    Kestävän painonhallinnan perusteet

    Painonhallinta ja painonpudotus ovat asioita, joista lähes jokaisella on kerrottavanaan mielipide, tarina, omakohtainen kokemus tai asiantuntijan näkemys. On dieettiä, ravinto-ohjelmaa, ruokavaliota, paastoa ja bulkkia puhuttamakaan elämänfilosofisen näkemyksen sisältävästä suhtautumisesta ravintoon esimerkiksi vegaaniruokavalion kautta. Oman kokemukseni mukaan monenlaiset ruokavaliot voivat toimia, kunhan tietyt perusasiat ravitsemuksessa ja muut elämäntavat ovat kunnossa. Luotan tieteen tuottaman tiedon voimaan, koska parempaa mekanismia ei ole toistaiseksi keksitty. Yksilötasolla ihmisellä on toki oikeus tehdä erilaisia ruokavaliokokeiluja, joiden vaikutuksia voi seurata omaa olotilaansa havainnoimalla ja esimerkiksi veriarvoja säännöllisesti mittauttamalla.

    Vaikka ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, niin silti useimmilla meistä on tarve luottaa yksittäisten muutosten tuomaan helpotukseen elämässä. “Elämäni muuttuu paremmaksi sitten kun painan 10kg vähemmän” -tyyppiset ajatukset ovat arkipäivää työssäni, ja joskus ne toimivat erinomaisena kipinänä terveelliselle elämäntapamuutokselle. Usein ulkoinen motivaatio on kuitenkin liian heikko syy ylläpitää muuttuneita elämäntapoja tavaksi asti. Kestävän elämäntapamuutoksen pohjana onkin sisäinen motivaatio, esimerkiksi onnistumisen kokemukset sekä liikunnan ja terveellisen ravinnon tuottama hyvä olo, jotka edistävät ihmisen sitoutumista uuteen toimintamalliin. Tapojen vakiintuessa sitä huomaa jaksavansa enemmän arjessa, tuntevansa vähemmän stressiä, nukkuvansa paremmin ja olevansa mukavampi ihminen itselle ja toisille, ja nämä tekijät vahvistavat uuden elämäntavan omaksumista loppuelämäksi. Kun tämän kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tuntee kerran elämässään, niin siihen haluaa palata aina uudestaan, vaikka satunnaisesti eksyisi polulta.

    Painonhallinnan kulmakiviin ei kuulu ainoastaan ruokavaliomuutokset, vaan kestävä painonhallinta rakentuu kaikista hyvinvointiin vaikuttavista palasista. Uni on näistä tekijöistä tärkein, sillä riittävän suurena ja laadukkaana annoksena se mahdollistaa palautumisen ja kehittymisen päivän henkisistä ja fyysisistä rasituksista. Riittävä uniaika tukee painonhallintaa paitsi fysiologisten prosessien kautta, niin myös siksi, että tällöin jää vähemmän tunteja vuorokaudessa vierailla jääkaapilla. Valmennustyössä olen huomannut, että painonpudotus on helpointa niille asiakkaille, joilla on kyky ja mahdollisuus mennä säännöllisesti iltaisin ajoissa nukkumaan ja nukkua riittävän pitkät yöunet. Epäsäännöllistä unirytmiä esimerkiksi vuorotyön johdosta ylläpitävien asiakkaideni ruokailu vaatii huomattavasti tarkempaa ohjausta, mutta on silti toteutettavissa järkevästi.

    Unen lisäksi liikunta on kulmakivi painonhallinnassa. Liikunta yksin on heikko painonpudottaja, mutta sitäkin tärkeämpi tekijä se on kehonkoostumuksen muuttamisessa terveempään suuntaan. Erityisen tehokkaasti liikunta polttaa haitallista sisäelinrasvaa, joka on monen elintapasairauden riskitekijä. Painonpudotusvaiheessa liikunnalla, tarkemmin sanottuna lihasvoimaharjoittelulla, kohdennetaan painoa pudottava vaikutus nimenomaan rasvan palamiseen samalla usein rasvatonta lihasmassaa lisäten. Tavoitepainon saavuttamisen jälkeen liikunta auttaa ylläpitämään saavutetut tulokset ja edistää kestävää painonhallintaa. Omilla asiakkaillani painonpudotusvaiheeseen liittyvä liikunnan kokonaismäärä viikkotasolla on useimmiten 2-4 voimaharjoitusta ja 1-3 aerobista harjoitusta sisältäen sekä matalatehoista että korkeatehoista liikuntaa. Lisäksi painonhallintaa ja painonpudotusta tukee riittävä arkiaktiivisuus, esimerkiksi liikkuminen kävellen vähintään 8-10 tuhatta askelta joka päivä.

    Liikunnan ja unen (palautumisen) lisäksi painonhallinnan kulmakiviin kuuluu tietysti itse ravinto. En ole koulutukseltani ravitsemusalan asiantuntija, joten en mielelläni tarjoa ravintovalmennusta syömishäiriöistä kärsiville tai ihmisille, joilla on runsaasti ruoka-ainerajoitteita. Osaamiseni puitteissa pyrin silti aina auttamaan, mikäli tiedän, että ihminen ei apua muualta hakisi tai saisi. Omat asiakkaani pitävät valmennuksen alussa viisi päivää ruokapäiväkirjaa, jotta pääsen hieman perille asiakkaan tämän hetken ravitsemustilasta. Useimmissa tapauksissa ruokapäiväkirjan perusteella päädytään tarkentamaan asiakkaan ateriarytmiä sekä tasaamaan aterioiden makroravinnejakauma niin, että kaikilla aterioilla on tarjolla hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa sekä kasviksia tasaisesti ympäri hereilläoloajan . Joillekin ihmisille sopii hyvin, että heille annetaan täsmällinen ravinto-ohjelma eli ohjeet siitä, mitä tulee syödä mihinkin kellonaikaan. Useimmiten on kuitenkin parempi, että ihminen koostaa itse ruokavalionsa tiettyjen raamien puitteissa, jotka ohjeistan valmennuksen alussa. Tällöin voidaan yleensä käyttää niitä ruoka-aineita, jotka ovat asiakkaalle tuttuja ennestään. Tarkennusta tarvitaan usein hiilihydraattilähteiden valintaan, rasvojen monipuoliseen käyttöön sekä riittävän proteiininsaannin varmistamiseen unohtamatta runsasta kasvisten käyttöä.

    Kun ihminen koostaa itse ruokavalionsa terveellisistä elementeistä, on pysyvän elämäntapamuutoksen riski kaikessa positiivisuudessaan paljon suurempi kuin valmiita ruokavalio-ohjelmia noudattamalla. Elämäntapamuutokset ovat aina sekoitus pitkää pohdintaa ja lyhyttä harkintaa, jossa tuurilla ja tilaisuudellakin on osansa. Kestävässä painonhallinnassa on oleellista tehdä suurin osa asioista oikein enimmän aikaan, ja olla itselleen armollinen kaikesta muusta, sillä elämään pitää mahtua myös herkut ja nautinnot – mitä ne sitten kenellekin tarkoittavat. Oman valmennusperiaatteeni mukaan liikunnan ja ravitsemuksen tulee aina olla voimavaroja lisääviä tekijöitä elämässä, ei päinvastoin.

     

    Mikäli tarvitset tukea liikunnalliseen tai ravitsemukselliseen elämänmuutokseen, niin ota rohkeasti yhteyttä – yhteystiedot löytyvät etusivulta.

    -Aki Laitinen-

  • Elämä, harjoittelu & palautuminen

    Elämä, harjoittelu & palautuminen

    Maailman huipulla ei jätetä kiviä kääntämättä menestystä jahdatessa. Tästä huolimatta yksi iso osa-alue ja tärkeä menestystekijä on saanut ansaitsemansa huomion toden teolla vasta viime vuosina, nimittäin palautuminen. Tavoittelitpa sitten lihaskasvua, voimaa, nopeutta, taitoa tai vaikka pitkää uraa vaativassa työtehtävässä, niin mitään näistä et saavuta ilman riittävää palautumista harjoittelun ja elämän kokonaiskuormituksesta. Kyky palautua määrittelee myös harjoittelun volyymia ja intensiteettiä ja itse asiassa koko harjoitusohjelman sopivuutta kullekin yksilölle. Näin ollen ei ole kannattavaa seurata kenenkään toisen harjoitusohjelmaa, koska palautumiskapasiteetti ja elämän kokonaiskuomitus ovat kaikilla ihmisillä erilaisia. Lisäksi doping-aineilla palautumista voidaan tehostaa tavallisen kuntoilijan ulottumattomiin (kaikista näistä syistä johtuen ammattiurheilijoiden tai ammattilaiskehonrakentajien ohjelmia ei kannata kopioida).

    Palautumista on pääasiassa kahdenlaista: välitön palautuminen mahdollistaa voimaharjoittelussa lihaksen energiavarastojen täydentymisen sarjojen välissä ja näin ollen usean työsarjan tekemisen samalla lihasryhmällä. Hidas palautuminen taas mahdollistaa uuden harjoituksen suorittamisen samalla lihasryhmällä tietyn ajan päästä edellisestä harjoituksesta. Liian vähäinen palautuminen sarjojen välissä heikentää treenitehoa ja haittaa erityisesti maksimivoiman kehittymistä. Puutteellinen palautuminen harjoitusten välillä taas johtaa toistuvasti koettuna akuuttiin ylirasitustilaan ja herkistää loukkaantumisille. Kokonaiskuormituksen kasvaessa sietämättömäksi vaarana on niin sanottu krooninen ylikuntotila, jossa autonomisen hermoston tasapaino häiriintyy aiheuttaen vakavia fyysisiä ja psyykkisiä oireita.

    Stressi on käsite, josta on totuttu puhumaan lähinnä henkilökohtaisten ongelmien tai työpaineiden yhteydessä elimistön ulkopuolelta tulevana kuormitustekijänä. Stressin käsitteeseen liittyykin vahvasti psyykkinen kuormitus, tunne siitä, että omat voimavarat eivät riitä käsillä olevan tilanteen hoitamiseksi. Stressin luonnolliseen hoitoon vaaditaan palatumista. Mikäli kovan stressijakson aikana yritetään suoriutua vaativasta harjoittelumäärästä liikunnan saralla, niin lopputuloksena on tavallista helpommin uupumus, joka voi näyttäytyä sekoituksena akuutin ylirasitustilan ja stressin oireita. Tässä vaiheessa kyseessä on vielä enemmän kokemus omien voimavarojen loppumisesta, mutta jatkuessaan kuormitus voi johtaa loppuunpalamiseen (burn-out), josta toipumiseen vaaditaan usein pitkä sairausloma ja ammattiapua. Liikunnan suorituksenomainen harrastaminen voi siis pahimmillaan edistää tällaisen tilan syntyä, mikäli stressiä yritetään purkaa pelkästään liikunnan keinoin.

    Mitä siis tehdä, jotta elämän kokonaiskuormitus pysyy hallinnassa? Seuraavana on lista asioista joilla voidaan edistää palautumista harjoittelun ja muun elämän koetellessa kehoa:

    •  Unta 7-8 h vuorokaudessa
    •  Riittävästi ravintoaineita ja tasapainoinen ateriarytmi
    •  Kovatehoisen ja matalatehoisen liikunnan vaihtelu harjoitusohjelmassa
    •  Lihashuolto (itse tehtynä ja ammattilaisen toimesta)
    •  Jäähdyttely harjoittelun jälkeen (käynnistää palautumisen) (HUOM! Katso päivitys tekstin lopussa)
    •  Mukavia, stressittömiä vapaa-ajan aktiviteetteja
    •  Rauhoittumishetkiä kiireisen arjen keskellä (mindfulness, syvähengitys, jooga yms.)
    •  Riittävä kokonaislepoaika työstä palautumiseksi
    •  Positiivinen näkökulma asioihin ja ihmisiin

    Uni on palautumisen perusta ja aika, jolloin harjoittelusta tarkoituksella vaurioitetut lihakset korjaantuvat, hermosto palauttaa tasapainonsa ja työn johdosta ideoita pursuvat aivot lokeroivat asiat oikeaan järjestykseen. Uniaika on yksilöllistä ja jokainen lähes varmuudella tietää saako tarpeeksi unta vai ei; energiatasojen säilyminen työpäivän aikana kertoo tästä yleensä tarpeeksi. Ravintoaineiden riittävä saanti takaa palautumisen edistymisen kaikkina ajan hetkinä. Yleensä riittää, kun pitää huolen, että kaikilla 4-5 aterialla syö hiilihydraattia, proteiinia, rasvaa ja kasviksia.

    Liikunnan tehon vaihtelu mahdollistaa useamman harjoituksen suorittamisen viikon aikana, samoin kuin eri lihasryhmien harjoittaminen eri päivinä. Erityisen tärkeää intensiteetin vaihtelu on hermoston palautumiselle kovatehoisesta harjoituksesta. Maksimivoimapäivää voi viikko-ohjelmassa seurata esimerkiksi matalatehoinen aerobinen harjoitus tai toisinpäin. Taito-, nopeus- ja maksimivoimaharjoitteet on paras tehdä hyvin palautuneessa tilassa. Aerobista harjoittelua voi tehdä muulloinkin, kuten myös lihasta kehittävää hypertrofista harjoittelua, kunhan pitää huolen, että kokonaiskuorma on oman palautumiskapasiteetin sisällä. 

    Monipuolinen harjoittelu on tärkeää erityisesti silloin, kun harjoitellaan määrällisesti paljon. Monipuolisuutta voi tukea jo alkulämmittelyssä, johon voi yhdistää liikkuvuusharjoittelua ja dynaamisia venytyksiä. Harjoituksen jälkeen toteutettu aerobinen jäähdyttely ja kevyt staattinen venyttely yhdistettynä rauhalliseen syvähengitykseen aktivoivat parasympaattista hermostoa minimoiden harjoituksen aiheuttaman stressitilan kestoa ja käynnistäen palautumisprosesseja. Harjoittelun jälkeen esimerkiksi seuraavana päivänä itselle sopiva kevyt aktiivisuus voi edistää palautumista kuormituksesta. Erilaiset itse toteutetut kuuma-/kylmähoidot tai manuaaliterapeutin suorittama hieronta silloin tällöin voivat vahvistaa omaa kokemusta palautumisesta.

    Tietoisen läsnäolon (mindfulness) harjoitteet, syvähengitys, lukeminen, kutominen tai mikä tahansa nautinnollinen aidon tekemisen tai olemisen muoto edistää parasympaattisen hermoston hallinnointia elimistössä, jolloin ihminen rauhoittuu, stressitasot laskevat, ravintoaineiden imeytyminen ja immuunipuolustus tehostuvat ja palautumisprosessit saavat tilaa toimia. Parasympaattinen hermosto on vallassa erityisesti unen aikana, jolloin esimerkiksi harjoittelun aikaansaamat vauriot lihaksessa korjaantuvat ja lihas kasvaa. Edellä mainituilla harjoituksilla ja tietoisella läsnäololla voidaan tämän lisäksi edistää parasympaattisen hermoston toimintaa myös päiväsaikaan ja näin vähentää merkittävästi kokonaiskuormitusta (stressiä). Harjoittelun voi aloittaa esimerkiksi kahvitauoilla 1-3 kertaa päivässä keskittyen pelkästään omaan hengitykseen 1-5 minuuttia kerrallaan.

    Yksilöllinen harjoitusohjelma on ensisijainen keino rakentaa toimiva viikko-ohjelma, jossa huomioidaan työn, perheen, harrastusten ja vapaa-ajan vaatimuksista selviäminen kunnialla, toisin sanoen elämän kokonaiskuormasta palautuminen. Pääsääntö on, että ammattiurheilijalla muun elämän on joustettava urheilun ehdoilla kehittymisen varmistamiseksi, kun taas kuntoilijalla harjoitusohjelman on joustettava muun elämän vaatimusten mukaisesti. Omalla kohdallaan voi miettiä, mikä on minimimäärä liikuntaa, mikä sopii tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Esimerkiksi kahdella viikkoharjoituksella kuntosalin puolella voi tehdä jo ihmeitä, kun harjoitusohjelma rakennetaan oikein. Mikäli tähän lisää 1-2 kestävyysominaisuuksia edistävää harjoitetta, niin saa poimittua suurimman osan liikunnan terveyttä edistävistä ominaisuuksista lisäämättä liikaa elimistön stressikuormaa. Mikäli valmentajasi/personal trainerisi ei osaa ottaa huomioon elämän kokonaiskuormitusta harjoitusohjelmaasi suunnitellessa, niin etsi sellainen joka osaa.

    Ylirasituksen ensimmäisiä merkkejä ovat usein erilaiset uniongelmat (herääminen kesken unien, nukahtamisongelmat, levoton uni), suorituskyvyn lasku harjoitellessa, sykkeen muutokset (kohonnut leposyke aamuisin tai ns. ortostaattisen sykkeen nousu), ärtyneisyys, motivaation puute harjoitteluun, flunssakierre, lihaskivut jne. Jos tällaiset oireet havaitsee ajoissa, niin usein muutaman päivän / viikon levolla on mahdollisuus palautua nopeasti harjoituskuntoon. Kuormittava elämäntilanne voi olla sekoitus työ- ja henkilökohtaisen elämän vaatimuksia, joiden ristipaineessa armottomuus itselle esimerkiksi liikuntaharrastuksessa saattaa katkaista kamelin selän. Sisällyttämällä arkeen palautumista edistäviä toimenpiteitä ja hallitsemalla harjoittelun määrää voidaan tehokkaasti estää ylirasitus- ja uupumistilojen kehittymistä, ja harjoittelu pysyy nautinnollisena tukien arjessa jaksamista.

     

    -Aki Laitinen-

    PÄIVITYS 6/2018: Jäähdyttelyn vähäinen merkitys palautumiseen on avautunut itselleni paremmin tämän kirjallisuuskatsauksen kautta. Edelleen suosittelen jäähdyttelyä erityisesti autonomisen hermoston tai sydämen sairauksista kärsiville sekä niille, jotka siitä nauttivat tai joiden aerobisen harjoittelun määrä viikossa jää hyvin vähäiseksi.

  • Liikunta ja voimaharjoittelu sairastumisen jälkeen

    Tässä kirjoituksessa pyrin osoittamaan, että liikunta ja erityisesti voimaharjoittelu mahtuvat elämään myös silloin, kun ihmisellä on jokin perussairaus, kuten esimerkiksi diabetes, astma, sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti tai häntä kohtaa jokin yllättävä tapahtuma, kuten sydän- tai aivoinfarkti.

    Usein äkillisen tapahtuman, esimerkiksi sydäninfarktin, jälkeen ihminen pelkää liikunnan aloittamista. Tällöin onkin tärkeää kuunnella hoitavan lääkärin ja fysioterapeutin ohjeistusta siitä, millä tavalla ja kuinka suurella kuormituksella saa lähteä liikkeelle. Nykypäivänä liikuntaa pidetään kuitenkin tärkeänä osana erityisesti hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksien kuntoutusta ja hoitoa, kuten käy ilmi tässäkin kirjoituksessa hyödyntämästäni liikunnan Käypä hoito -suosituksesta.

    Astma on tulehduksellinen hengityselinsairaus, joka aiheuttaa keuhkoputkien ahtautumista. Nykyään astman hoito on korkeatasoista, ja liikunta kuuluu siihen olennaisena osana. Kohtuullinen aerobinen harjoittelu on astmaatikolle tärkeä, koska se ylläpitää tai parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä. Jotkut astmaatikot pelkäävät liikunnan aiheuttamia kohtauksia, mutta tällaisten ilmetessä kyse on astman hoidon epätasapainosta, johon lääkäri voi reagoida lääkitystä säätämällä. Kunnon kohottaminen pikku hiljaa auttaa myös tähän vaivaan, koska tehokkaampi hapen käyttö elimistössä vähentää liikunnan aiheuttaman astmakohtauksen riskiä. Ehdottoman tärkeää on riittävä lämmittely ja jäähdyttely. Voimaharjoittelu on erinomainen harjoitusmuoto myös astmaatikolle, ja harjoittelua muuttamalla voidaan säätää sen hengityselimistölle aiheuttamaa rasitusta: kiertoharjoittelulla tai vuorosarjoilla saadaan sydämelle ja keuhkoille enemmän rasitusta, kun taas rauhallisemmalla paikkaharjoittelulla voidaan tarvittaessa vähentää keuhkorasitusta. On hyvä huomata, että myös tavallinen perusvoimaharjoittelu toistoilla 8-12 ja muutaman minuutin palautuksilla aikaansaa vuorenvarmasti hengästymistä, hikoilua ja sydämen sykkeen nousua yhdistettynä lihakseen kohdennettuun harjoitusvaikutukseen. Lisäksi hyvällä alkulämmittelyllä ja jäähdyttelyllä on mahdollisuus lisätä aerobisen työn määrää harjoituksessa.

    Tyypin 2 diabetes on aineenvaihduntasairaus, johon hoitamattomana liittyy kohonneita verensokeriarvoja johtuen insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta kudoksissa sekä haiman heikentyneestä insuliinierityksestä. Sairauteen liittyy tunnusomaisesti heikko fyysinen suorituskyky, jonka parantamiseksi on perinteisesti suositeltu kestävyysliikuntaa. Nykyisin lihasvoimaharjoittelun merkitys ymmärretään paremmin, ja se mainitaan myös Käypä hoito -suosituksessa. Lihaskudoksen määrä ja laatu ovat tyypin 2 diabeteksessa oleellisia, koska jo pelkkä lisääntynyt lihasmassa parantaa insuliiniherkkyyttä varastoimalla sokeria verestä. Lisäksi voimaharjoittelu vaikuttaa edullisesti rasva-aineenvaihduntaan, joka on kiinteässä yhteydessä insuliinin toimintaan. Sairastuneen on tärkeä muistaa, että liikunnan vaikutuksia ei voi varastoida, joten säännöllisyys on tärkeää: voimaharjoittelua ainakin kahdesti viikossa sekä riittävän aktiivinen arki, johon kuuluu päivittäin portaiden nousua ja kävelyä tai erikseen suoritettavaa, vähintään 30 minuuttia kestävää kohtuutehoista liikuntaa. Tyypin 2 diabeteksen kohdalla liikunta aloitetaan usein vasta sairastumisen jälkeen, jolloin siitä on hyvä keskustella lääkärin kanssa ja aloittaa harjoittelu maltillisesti mutta nousujohteisesti.

    Sepelvaltimotauti on sydäntä huoltavien valtimoiden ahtauma, joka vaikeuttaa sydänlihaksen verenkiertoa aiheuttaen hapenpuutetta. Tauti voi oireilla rintakipuna rasituksessa, mutta sen ensimmäinen oire voi olla sydäninfarkti tai äkkikuolema. Sairauden tärkeimmät riskitekijät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja kolesteroli sekä diabetes. Liikunta pienentää sepelvaltimotautiin sairastumisen riskiä, mutta on myös tärkeä osa jo todetun sairauden kuntoutusta. Sepelvaltimotaudissa on kuitenkin oleellista löytää tasapaino liikunnan tehon ja turvallisuuden välillä, mikä edellyttää terveydenhuollon ammattilaisten tekemää arviota potilaan kokonaistilanteesta sekä sairauden hoitotasapainosta ja lääkkeiden vaikutuksesta liikuntaan. Suurimmalle osalle potilaista liikunta ja voimaharjoittelu sopivat kuitenkin hyvin, ja tuottavat hyviä tuloksia yhdistettyinä ruokavalio- ja elämäntapamuutoksiin sekä lääkehoitoon.

    Sydämen vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire jostakin sydänsairaudesta, jossa sydämen pumppauskyky heikkenee usein pitkän ajan kuluessa. Sydämen vajaatoimintaa esiintyy tavallisimmin ikääntyneillä, ja sen yleisimpiä oireita ovat hengenahdistus, väsyminen, jalkojen turvotus sekä painonnousu. Vajaatoiminnan syyn selvittämisen ja lääkehoidon lisäksi liikunta on keskeisessä asemassa fyysisen suorituskyvyn parantamisessa ja oireiden hillitsemisessä. Tässäkin tapauksessa yksilöllinen arvio on tärkeää, koska huomioitavia asioita on paljon. Käypä hoitona suositellaan kuitenkin kestävyys- ja voimaharjoittelun yhdistelmää, jonka on todettu parantavan elämänlaatua enemmän kuin pelkän kestävyysliikunnan. Voimaharjoittelussa tärkeintä on huomioida omat tuntemukset sekä jatkuva hengitys eli valsalva-ilmiön estäminen (ei pidätetä hengitystä).

    Liikunta vähentää erilaisten syöpätautien riskiä, josta erityisesti paksusuolen syövän ja rintasyövän kohdalla on melko vakuuttavaa näyttöä. Myös syöpädiagnoosin jälkeen liikunta on turvallista ja siitä voi olla hyötyä jaksamiseen, mikäli se sopii ihmiselle yksilöllisesti. Lääketieteellisen hoidon jälkeen liikunnan aloittaminen tai jatkaminen on täysin yksilöllistä ja hyödyllistä vain, jos se parantaa potilaan elämänlaatua. Tällöin liikunnasta voidaan saada sen yleisiä positiivia vaikutuksia, kuten ahdistuksen vähenemistä, voimaa, kestävyyttä, omakuvan parantumista, jaksamista yms.

    Osteoporoosi eli luukato aiheuttaa luun massan pienentymistä lisäten murtumariskiä. Se voi johtua useasta eri tekijästä ollen joko itsenäinen sairaus tai seuraus jostakin toisesta sairaudesta. On tärkeä huomioida, että kyseessä on myös miesten sairaus, vaikkakin naisilla yleisempi. Luumurtumien ehkäisyssä tärkeintä on kiinnittää huomiota liikuntaan, ravintoon (kalsium + d-vitamiini) ja kaatumisten ehkäisyyn. Liikunnan täytyy olla luustoa monipuolisesti kuormittavaa ja sen pitää sisältää vääntöjä, iskuja, tärähdyksiä ja värähtelyjä. Erityisesti ikääntyneillä lihasvoimaharjoittelu on äärimmäisen tärkeää, koska se lisää toimintakykyä ja vähentää kaatumisriskiä. Kaatumiset eivät kuulu normaaliin ikääntymiseen, vaikka ovatkin ikääntyneiden yleisin tapaturma. Voimaharjoittelu sopii harjoittelumuotona myös liikuntarajoitteisille. Omaa osteoporoosiriskiään voi arvioida täällä.

    Olen nyt käynyt läpi kourallisen sairauksia, joihin liikunnalla näyttäisi olevan positiivisia vaikutuksia niin ehkäisyssä kuin hoidossakin. Lista ei tietenkään pääty tähän, vaan kyseessä on vain pintaraapaisu. Tarkoituksena oli osoittaa, että silloinkin, kun ihminen voi huonosti, niin on mahdollista että liikunnalla voidaan parantaa tilannetta. Tärkeintä on huomioida tilanteiden yksilöllisyys ja lääkärin arvio liikuntamahdollisuuksista. Harvoin on niin, että liikunta pahentaisi hoitotasapainossa olevaa perussairautta, tai että sairaus estäisi liikunnan harrastamisen. Mikäli sairautesi ei löytynyt kirjoituksesta, niin lisätietoa saat Käypä hoito -suosituksesta sekä lääkäriltä tai fysioterapeutilta. Älä luovu liikkeestä sairaanakaan.

    LÄHTEET:

    Vuori I, Taimela S, Kujala U, toim. 2005. Liikuntalääketiede. 3., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim. Hämeenlinna: Karisto Oy:n kirjapaino.

    Käypä hoito. 2012. Liikunta.

    Muut tekstiin linkitetyt lähteet.